TOSITARINAA BASISTIN ELÄMÄSTÄ

Tämä basisti on/oli ihan normaali suomalainen mies?? Kaikin puolin muuten mutta hän on/oli basisti. No on hän ehkä kuitenkin vähän erilainen muutenkin kuin vain sen takia että on/oli basisti, nimenomaan verrattuna tavalliseen "tallaajaan". Lähinnä hän on/oli erilainen elämäntyyliltään ja arvoiltaan. Nämä jutut/tarinat basisti apostolista kertovat kaikesta siitä mitä yleensä miehet tekevät, tai no ainakin sellaiset viriilisti elävät miehet ja myöskin ne viriilit basistit tekevät. Mutta se ei vielä riittänyt apostolille, apostolissa kun on/oli vielä se ero tavallissen viriiliin mieheen ja basistiin, että hän kuitenkin uskalsi tehdä sen kaiken vielä omalla tavallaan. Ärsyttävällä tavalla, lähinnä miehet ärsyyntyivät hänen tyylistään. Hän ei kuitenkaan astunut kenekään varpaille, mutta aiheutti kuitenkin jonkin verran pahennusta elämäntyylillään "tavallisten miesten ja muittenkin tavallisten ihmisten" piireissä, mutta sehän ei apostolia haitannut, koska hän ei välittänyt miehistä vaan ainoastaan naisista. Lue niin tiedät miten se meni. Tarinaa ja juttuja on keikkaelämästä, tavallisista orjatöistä, musiikista, naisista/tytöistä, seksistä, autoista, juopoista ja mikä tärkeintä kaikki on totta.

Käytän monessa kohtaa on/oli aikamuotoa, ja vain siksi että hän (apostoli) elää vielä, ja hänhän voi vielä joskus vaikka soittaa bassoa ja tai käydä naisissa/naisessa, vaikkapa naapurin nuorenbodari "miehen" vaimoa naks naks... ym ym epänormaalia tavalliselle miehelle, mutta normaalia...hänelle.

BASISTI Apostoli

Kerrompa tässä aluksi apostolin lapsuudesta ja nuoruudesta, basso ei vielä tässä vaiheessa ollut kuvioissa mukana mitenkään, eikä häntä silloin vielä kutsuttu apostoliksi vaan paveksi.Tapahtumat ajoittuu aikajanalle 1950 luvun alkupuolelta aina tuonne 1960 luvun loppuvuosille saakka, eli tarinaa noin 12 vuodenajalta. Pave synty savolaiseen maalaiskylään jossa hänen perheensä asui ja jossa pavekin lapsuutensa ja nuoruutensa vietti. Kylä ei ollut mikään pikkukylä, kylän voisi rinnastaa vaikkapa sen ajan kirkonkylään, mutta tästä kylästä vain kirkko puuttui, mutta kaikki muu kylästä kyllä löytyi. Tästä kylästä ei nyt enempää tässä kohtaa, sillä tästä kylästä on tarinaa lisää monessa kohtaa kun menet/luet eteenpäin. Mutta aloitetaan nyt paven kouluajasta. Pave oli vähän outo tyyppi luonteeltaan. Koulussa hän kyseenalaistin kaiken minkä ei hänestä tuntunut "järkevältä", miksi näin miksi noin hän kysyi aina. Oli tavallaan sellainen pieni riesa. Häntä pidettiin jotenkin outona, ei sopinut tusinaihmisen muottiin, ja sehän taasen oli hyvä asia, kuka nyt haluaa sopia tusinaihmisen muottiin?. Sen takia varmaankin hänen kysymykset usein ohitettiin vain vihaisella katseella ja olan kohautuksella. Moni näistä olan kohauttelijoista oli varmaankin näitä tusinaihmisiä jotka tyytyivät siihen mitä heille annettiin, sen enemppää asiaa miettimättä. Koulussa tämä hänen erikoinen luonteensa tuotti hankaluuksia. Kun hän esitti opettajille näitä kysymyksiä, ei siksi etteikö olisi ymmärtänyt asiaa mitä opettaja opetti. Vaan siksi koska hän halusi tietää enemmän tai saattoi jopa olla eri mieltä opettajan kanssa kyseisestä asiasta. Tästä tiedon nälästä ja "pullikoinnista" ei kaikki opettajat tykänneet. Alaluokkien opettaja oli vanhempi naishenkilö, hänen kanssaan voi aina keskustella asioista ja yhteisymmärrykseen pääsivät. Hän oli kylläkin paven perheen naapuri ja hän olin tuntenut tämän jo pienestä asti. Oli kai siksi helppo "neuvotella" hänen kanssaan asioista. Mutta ylemmillä luokilla oli nuoremmat opettajat ja he eivät aina sulattaneet tällaista "vastarannan kiiskeä pullikoimassa". Mutta heidänkin kanssa pääsi lopulta yhteisymmärrykseen. Tosin se teetti vähän enemmän pavella"töitä". Pavelta ala- ja keskiluokat menivät hyvin. Mitä nyt hieman hänelle ongelmia tuotti nämä näillä luokilla jaettavat kirjoituskilpailu ja hymypoikapalkinnot, jotka hän olisi saanut tai sainkin, mutta ei suostunut niitä vastaanottamaan. Hän sanoi opettajalle suoraan ettei niitä tarvitse. Hän ei tykännyt tuollaisesta ollenkaan, hän ei palkintojen takia koulua käynyt. Kirjoituskilpailu palkinnot jotka olivat kunniakirja ja kirjoja. Nämä palkinnot opettajat veivät hänelle kotiin, tai toivat oikeammin paven äidille. Pave ei ollut silloin kotona. Eikä pave myöskään ollut mennyt koulun kevätjuhlaan, jossa nämä "palkinnot" olisi annettu. Kun hänen äitinsä sitten antoi hänelle nämä opettajien tuomat palkinto, kunniakirjan ja nuorisokirjat. Pave heitin ne heti hellaan palamaan. Kirjoituskilpailu jonka hän voitti oli valtakunnallinen koulujen välinen kirjoituskilpailu. Kilpailun voittaneen kirjoitukseni aiheena pavella oli alkoholismi ja kuolema. Aiheet oli hänelle tuttuja koska hän oli seurannut kuinka hänen isänsä "hoiti" alkoholisti veljeään sekä tämän alkoholisti vaimoa. Heidän kuolemaansa asti. He asuivat, siis tämä isän veli ja hänen vaimonsa viimeiset elinvuotensa paven kodin tontilla olleessa mökissä. Paven isä oli ottanut heidät sinne asumaan ilman mitään vastineita. Heidät oli häädetty edellisestä asunnostaan joten he olivat joutunee asunnottomiksi. Eivätkä he enää oikein "jaksaneet" itse huolehtia itsestään, ruoka jäi heiltä aina hankkimatta. Viinaa vaan piti olla. Sekin oli jotain "paska" korviketta. He molemmat kuolivat peräjälkeen alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Heidän ainoa lapsensa nuori Heikki poika oli kuollut jo vuosia aikaisemmin, työmalla sattuneessa tapaturmassa. Ei tarvitse arvailla mikä tuhosi heidän elämänhalunsa ja vei heidät hakemaan lohtua alkoholista. Sen hymypoikapatsaan otti vastaan paven äiti. Opettaja toi sen hänelle. Sitä hymypoikapatsasta paven äiti piti työpaikalaan. Koska arveli sen olevan turvassa siellä. Oikeassa hän varmaan olikin, pave olisi voinut tuhota sen kotona. Jonkun "huonon hetken" sattuessa. Mene ja tiedä, olisihan siinä niin voinut käydä. Paven siirtyessä ylemmille luokille hänen luokalleen tuli sijaisopettajaksi nuori parikymppinen pojankloppi, ylioppilas viinakaupan johtajan poika. Hän tuli sijaiseksi. Kun koulun johtajaopettaja joka oli myös paven luokanopettaja kuoli auto onnettomuudessa. Se sijaisopettaja pojankloppi, ei ollut muusta kiinnostunut kuin luokan tytöistä. Voimistelu tunneilla se laittoi levyt soimaan ja alkoi tanssittaa luokan tyttöjä. Pave ja muutama muu luokan poika ei tämmöistä kehdanneet katsoa. Joten pave kävi kertomassa tästä "urheilusta", koulun naisopettajalle. Sen jälkeen urheilutunneilla urheiltiin eikä tanssittu. Se pojankloppi opettaja aikoi kuitenkin kostaa pavelle. Hän oli jostain saanut tietää että pave olin se "ilmiantaja". Kevät todistukseeni se "pojan kloppi" oli laittanut pavelle laskentoon nelosen ("matikka" nykyisin). Se tarkoitti sitä että ehdot tuli. Mutta eihän se kuitenkaan noin voi mennä, pave tiesi sen todistuksen nähtyään. Tässä on nyt jotain mätää. Hänellä oli edellisen lukukauden kevättodistuksessa laskento kymppi. Saman lukukauden joulutodistuksessa laskento oli yhdeksän. Paven isä totesi todistuksen nähtyään, että mihinkäs sinä poika olet näin yhtäkkiä laskutaitosi kadottanut. Ainakin tämän todistuksen mukaan niin on käynyt. Kokeissahan sinulla numerot ovat olleet hyvät. Paven äiti kävi näyttämässä sitä todistusta yhdelle opettajalle (sille tanssikiellon antajalle). Tämä opettaja todistuksen nähtyään naurahti ja sanoi, ettei tämä voi olla näin. Hän lupasi hoitaa numeron oikeaksi. Se oli hyvä asia että todistukseen saatiin oikea numero. Mutta pave halusin kuitenkin mennä suorittamaan ne ehdot, ihan vain mielenkiinnosta. Kun hän meni sinne koululle niitä ehtoja suorittamaan. Siellä ehtoja suorittavia oppilaita oli paljon paikalla. Mikä oli hyvin yleistä siihen aikaan, eli 50 - 60 luvulla. Koska suurin osa koulun oppilaista/lapsista tuli "metsästä". He eivät olleet paljon tekemisissä muitten ihmisten kanssa ennen kouluun tuloaan. Heidän opiskelu asenteensa ja tapansa oli mitä oli. Suurin osa ehtojen suorittavista oppilaista oli juuri näitä oppilaita. Oppilaissa oli muidenkin opettajien luokilta kuin vain tämän pojankloppi opettajan. Oppilaat odottelivat koulunpihalla kutsua luokkaan. Ehtojaan tulivat suorittamaan myös eräät veljekset (kaksospojat). He olivat pavea vuotta ylemmältä luokalta. Veljekset kysyivät että "mitä sinäkin täällä teet". Pave kertoi heille saaneensa nelosen laskennosta. Tähän veljekset vastasivat rämäkällä naurulla. Tauno toinen veljeksistä sanoi, "älä puhu paskaa". Samassa luokassa veljekset olivat kuin pavekin. Olivathan he toki nähneet että pave osaan laskea. Nämä veljekset eivät olleet mitään hölmöjä vain vähän sellaisia "rasavillejä", luonnonlapsia, sisaruksia veljeksillä oli neljätoista. Nämä veljekset olivat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja osin tämän piirtämisen takia he olivat saaneet nämä laskennon ehdotkin. He kun ei ottaneet tosissaan sitä pojankloppi opettajaa. Koepaperiin veljekset piirsivät aina vain jonkun piirroksen. Piirrokset esitti yleensä aseita tai hevosia. Ne olivat kylläkin kympin piirroksia. Näillä veljeksillä oli vielä sellainen erityinen "juttu" saappaanvarsissaan aina kun tulivat kouluun. Oli polkupyörän ketjuista tehdyt ruoskat. Heidän oman turvallisuuden takia, kaiken varalta. Tällainen "turvavarustus" ei ollut mitenkään erikoista siihen aikaan. Tavanomaista varustusta oppilailla jotka tulivat kouluun jopa yli 10 km päästä, tietöntä taivalta metsien ja peltojen halki. Tämä melkein joka aamu ja takaisin iltaisin, miksi melkein? Usein nämä kauempaa tulevat oppilaat saattoivat olla viikolla muutaman yön "kortteerissa", jossakin koulua lähempänä olevassa talossa tai sukulaisten luona jotka asuivat lähempänä koulua. Pientä työpanosta vastaan, jonka he suorittivat koulupäivän jälkeen tai aamulla aikaisin ennen koulun lähtöä. Pyöränketjuruoskat poikien saappaanvarressa oli siis heidän turva, kaikkea pahaa vastaan. Tämä paha mitä siihen aikaan oli..oli tosiaan pahaa. Käsittelen tätä aihetta enemmän tuossa hieman alempana lisää. Nämä pyöränketjuruoskat ja vastaavat saivat olla oppilailla myös koko koulupäivän, opettajien mitenkään niihin puuttumatta. Palataanpa niihin ehtoihin takaisin. Kello tuli "pykälään" ja pojankloppi opettaja kutsui oppilaat pihalta luokkaan suorittamaan ehtoja. Oppilaat istuivat mikä mihinkin pulpettiin luokassa ja pojankloppi opettaja tietenkin opettajanpöydän taakse luokan eteen. Nämä veljekset eivät istuneet mihinkään pulpetteihin. Vaan he marssivat suoraan opettajan pöydän luokse toinen toiselle puolelle opettajaa. Kalle toinen näistä veljeksistä, sanoi opettajalle että pave, osoittaen samalla pavea "on nyt sitten ehdot suorittanut ja hyvin meni, vai mitä ope?" Voi sitä pojankloppi opettajan ilmettä siinä tilanteessa. Aikansa se siinä sitä tilannetta ihmetteli. Sitten se katsoi pavea ja sanoi että "sinä voit nyt poistua luokasta syksyllä sitten aloitat ylemmältä luokalta". Pavellehan tämä tämmöinen sopi ja hän poistuin luokasta. Tiesihän Pave se ettei niitä ehtoja hänen tarvitse suorittaa.

Olisihan se pojankloppi opettajakin sanonut sen ilman tätä veljeksien kovistelua, olihan se naisopettaja käynyt jo pitämässä hänelle puhuttelun. Mutta ihan mielenkiinnon vuoksihan pave halusi tämänkin kokea. Pave halusi myös kuulla pojankloppi opettajan sanomana, että ei ehtoja ja siirretään luokalle. Syksyllä uuden lukukauden alussa heille tuli sitten uusi opettaja ja hän oli ihan oikea opettaja. Paven koulu tuli suoritettua aikanaan loppuun hyvin arvosanoin. Turvavarustus tuossa jo aikaisemmin mainittiin ja että kaksospojilla oli polkupyöränketjuista tehdyt ruoskat saappaanvarressa, ja se ettei ne olleet mitään ihmeellistä siihen aikaan. Siis koulusta kauimpana asuvat oppilaat tulivat kouluun noin kymmenenkilometrin päästä jalkaisin keväisin ja syksyisin. Moni heistä metsäpolkuja pitkin pimeässä. Polkupyörä oli ylellisyyttä silloin, sellainen löytyi harvasta talosta ja nimenomaan talosta. Joten "tönöjen" lapsilla ei ollut tätä mahdollisuutta. Suuri n osa perheistä asui silloin mökeissä tai no mökki on kai liian "kauniisti" sanottu, paremminkin ne olivat sellaisia mökin tapaisia "tönöjä". Moni kouluun tulevista lapsista oli näistä "tönöistä". Näitä " tönöjä" oli siellä sun täällä metsissä ja pelloilla, ja suurin osa niistä oli savupirttejä. Talvella koululaisten oli hiihtämällä mahdollisuus tehdä koulumatka, olihan kaikilla sukset, useimmalla ukin tai isän tekemät. Jotka aina sitten keväällä laitettiin sellaiseen isän tai ukin tekemään suksenkärjen "kipristyslaitteeseen". Syksyllä sitten sukset tervattiin ja voiteeksi annettiin koulureppuun koulumatkalle kynttilänjämä jolla sitten sai sukset voidella, jos luisto on huono. Kun sitten kevät tuli ja viimeiset lumet suli, oli suksen kärjet jälleen suorat. Niin niistä polkupyöräketjuruoskista. Olihan sitä oppilailla muunlaistakin turvalaite valikoimaa heidän koulumatkan turvaamiseksi. Joillakin pojilla oli saappaanvarressa joku rautatangon pätkä tai sitten puukko taskussa. Puukko oli se yleisin linkkuveitsikin menetteli. Tytöillä oli monet alushousut päällekkäin jalassaan. Muistan yhden mökintytön hän oli Kaisa nimeltään. Hänen isällä oli vain toinen silmä ja toisen silmän paikalla oli musta silmälappu niin kuin merirosvolla. Hän oli sodassa silmänsä menettänyt. Kaisa oli kaikin puolin jo nainen ainakin fyysisesti. Koulu pojillakin oli siihen aikaan ainakin jo hiirenhimot. Joten Kaisa tyttö kuten moni muukin tyttö joutui koulumatkoilla ja jopa välitunneilla seksuaalisen väkivallanuhriksi, niin kuin se nykyisin sanottaisiin. Siihen aikaan siinä ei ollut muuta paheksuttavaa kuin se että tytön pirulainen oli mennyt laittamaan liian monet alushousut päällelläin. Ei siitä ahdistelusta silloin puhuttu mitään. Mitä sitten tytöt joutui kokemaan koulumatkoillaan, muiden kuin koulupoikien osalta, se ei hyvä. Toiset tytöt olivat jo täysiä huoria ennen kuin kansakoulu oli käyty loppuun. Kuka sitten on huora ...se on se joka????? Vai oliko se joka??? Ajattelepa että kuljet joka koulupäivä aamuin ja illoin sitä mutkaista ja kapeaa huonoa soratietä pimeässä kouluun ja kotiin, halki synkkien metsien ja ohi hämäräperäisten asuntokyhäelmien. Monella ei ollut edes tätä huonoa soratietä mitä kulkea. Metsissä ja peltojenlaidoilla oli mökkejä, epämääräisen ja pelottavan näköisiä tönöjä, niitä oli millon missäkin lepikossa. Kukaan ei tiennyt keitä niissä milloinkin asui. Elettiin sodan jälkeistä vuosikymmentä ei ollut lehtiä ei puhelimia eikä radioita, oltiin pimennossaja otiin vielä maalla. Mutta ei siinä puhelinsoittokaan olisi mitään auttanut vaikka olisi ollut mahdollisuus soittaa. Esimerkki. Jos sait soitettua jostakin poliisille että täällä tapellaan ja aseina puukko ja kirves. Niin kahden päivän päästä tuli lähimmän kylän kyläpoliisi kysymää että miten kävi. Jos se oli köyhien välinen tappelu niin kuollut hautaan ja voittanut linnaa. Jos taasen voittanut (tappanut) osapuoli oli talollinen, niin yleensä kuollut haudattiin ja ilmoitettiin hänen kuolleen tapaturmaisesti töissään, tappajalle ei tuomiota. Yksi tälläinen "mallitapaus" olisi ehkä paikallaan kertoa tässä kohtaa. Tuohon aikaan 50 ja 60 lukujen vaihteessa lymyili kesäisin metsissä mitä oudoimpaa porukkaa, itse kullakin oli syynsä asustella siellä. Yksi tällainen metsänasukki oli lainkouraa pakoileva mies. aikansa metsässä lymyiltyään hän uskaltautui kylälle kulkurina kuljeksimaan. Sitä ei kukaan tiennyt mistä hän tuli. Eikä sitäkään tiedetty että hän oli näitä metsän asukkeja. Hän päätyi yhteen taloon töihin. Taloon jossa ei ollut isäntää oli vain emäntä yksin. Tämän kulkurin ja emännän välille muodostui suhde, ja kulkuri jäi taloon isännäksi. Hyvä isäntä olikin, hoiti tiluksia hyvin ja oli kova työtä tekemään. Hän oli kylällä tykätty mies. Hänellä oli oma tarinansa taustoistaan, eikä kukaan epäillyt hänen tarinaansa. Tälle talon emännälle ja taloon tulleelle isännälle syntyi myös lapsia. Kaikki oli heidän elämässä hyvin. Kului aikaa noin viisitoista vuotta. Isäntä meni hoitamaan talon asioita kunnantoimistoon. Missä oli käynyt aikaisemminkin asioimassa ongelmitta. Siellä kunnantoimiston uusi virkailija huomasi että näissä isännän papereissa ei kaikki täsmää. Hän ei kuitenkaan maininnut tästä tälle isännälle. Tämä virkailija rupesi selvittämään asioita. Hän huomasi että isännän osalta puuttui aika paljon tietoa. Hän rupesi etsimää puuttuvia tietoja ja tarkisti siinä samalla isännän ne tiedot mitä heillä oli. Mutta niihin tietoihin hän ei saanut mistään vahvistusta. Joten tämä asia mitä isäntä oli tullut hoitamaan, ei edennyt ennen kuin isäntä toimittaisi puuttuvat tiedot syntymästään ym. Isäntä toimitti syntymä tiedot ja paikat, mitkä olivat oikeat. Mutta ne olivat eri henkilön. Oikeastaan ne ei olleet eri henkilön, vaan tämän isännän oikeat tiedot. Mutta ne aikaisemmat tiedot, joissa oli jotkin hämminkiä, eivät olleetkaan isännän oikeita henkilötietoja. Tämän seurauksena poliisi sai tehtäväksi selvittää mikä tässä nyt on taustalla. Tässä poliisin selvityksessä selvisi että tämä isäntä oli esiintynyt aivan toisena henkilön, kuin mitä todellisuudessa oli. Lisäksi selvisi että isäntä oli vankikarkuri. Hän oli paennut vankilasta noin viisitoista vuotta aiemmin. Isäntä pidätettiin ja vietiin vankilaan suorittamaan vankeusrangaistustaan. Koska isäntä tunnettiin kylällä ja lähiseudulla hyvänä ja rehtinä miehenä. Anottiin hänelle presidentiltä armahdusta vankeustuomiostaan. Presidentti armahti tämän isännän ja hän palasi isännäksi taloonsa, vaimonsa ja lastensa luo. Kyläläiset eivät udelleet isännältä mistä rikoksesta hän vankeustuomionsa oli saanut. Mutta isäntä kertoi sen itse, perättömien juorujen leviämisen estämiseksi. Hän kertoi että hän istui tappotuomiota, syytömänä kylläkin. Pakeni sen takia vankilasta kun tilaisuus tuli. Hän kertoi myös taustat tapauksesta josta hänet oli syyttömänä tuomittu vankilaan. Hän oli ollut töissä eli renkinä eräällä tilallisella. Tilan omista oli ollut sen seudun mahtimiehiä, kunnallismiehiä. Tilan omistajalla oli poika. Joka oli ihastunut erääseen pientilallisen tyttöön. Tuo ihastuminen ei ollu molemminpuolista. Tyttö ei tästä tilallisenpojasta välittänyt, vaan torjui hänet. Sillä tyttö oli rakastunut toiseen kylänpoikaan. Tämä poika johon tyttö oli rakastunut kävi myös joskus töissä tällä tilallisella. Muuta ei ollut kuitenkaan mikään renki. Kerran taas tämä poika tuli hevosineen tilallista avittamaan tilantöissä. Myös tilallisen poika oli silloin paikalla, mutta hän ei tehnyt töitä, vaan juopotteli. Töitä tehtiin iltamyöhään. Tilallisenpoika oli jo illalla aika lailla juovuksissa. Hän kävi välillä rähjäämässä tälle kylänpojalle. Joka oli hevosineen tullut auttamaan tilantöissä. Tämä kylänpoika ajoi hevosellaan jyväsäkkejä puimalasta tilanmyllylle. Illan ollessa jo hämärtymässä läksi tämä kylänpoika viemään jyväsäkkikuormaa myllylle. Mutta kun häntä ei alkanut kuulua takaisin puimalaan. Niin tämä myöhemmin taposta tuomittu renki läksi katsomaan myllylle miksi kylänpoika ei ollut tullut takaisin puimalalle. Kävellessään myllylle päin hän näki hevosen myllyn edessä. Hän meni myllyyn sisälle ja löysi sieltä tämän kylänpojan myllynlattialta kuoliaaksi puukotettuna. Hän tietenkin ilmoitti tästä heti muille työntekijöille ja tilalliselle itselleen. Joka soitti poliisit paikalle. Tästä taposta alettiin syytää tätä renkiä. Vaikka todisteet ja todistajat puhuivat aivan muuta. Tappoasetta eli puukkoa ei löydetty. Kaikille oli aivan selvää kuka tämän puukotuksen oli tehnyt. Eli tilallisenpoika juovuspäissään mustasukkaisuudesta. Mutta koska tämä puukottaja oli tilallisen ja seudun mahtimiehenpoika. Niin häntä ei syytetty mistään. Hänen isä oli antanut sellaiset ohjeet virkamiehille että hänen poika on syytön. Seudun mahtimiestähän kaikki totteli, mukaan lukien syyttäjä ja poliisi. Joten taposta tuomittiin myllyyn mennyt renki. Tämän paikkakunnan lehdentoimittaja kävi paikkakunnalla jossa isäntä(tuomittu renki) kertoi tämän tapon tapahtuneen jututtamassa paikkakuntalaisia ja paikalla silloin tilalla olleita henkilöitä. Tilallinen oli jo silloin kuollut (siis vanhaisäntä, kunnallismies). Tilaa hoiti nyt tämä tilallisen "juoppo" poika. Mutta tätä tilallisenpoikaa toimittaja ei jututtanut (hän ei suostunut haastatteluun). Ne henkilöt joita toimittaja kylällä jututti. He kaikki olivat 110% varmoja siitä että tapon suoritti tämä tilallisenpoika (nykyinen isäntä). Mistä renki syyttömänä tuomittiin. Voisko sanoa että Ameeriikan meininkiä. Eli syyllinen aina löyttyy, sillä ei väliä onko se oikea syylinen.

Tuohon aikaisemmin kerrottuun koulupoikien ketjuruoska juttuun lisäisin että ,kettingit ja rautatangot pojilla eivät olleet keskinäisten välien selvittelyjä eikä tytöille näyttämistä varten. Yhtä turvatonta oli myös poikien koulumatkat ja kenties vielä turvattomampi kuin tyttöjen. Sairaita miehiä oli myös silloin ja he olivat yleensä uskovaisia tai esittivät olevansa. Silloin katsoivat samanlaisilla silmillä luterilaiset uskovaiset kuin katsottiin katolisessa kirkossa. Varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan, sillä tämä paska lymysi silloin ja taitaa vielä nytkin lymyillä uskonnon/lahkolaisten suojeluksessa. Niin se paven lapsuus meni ja alkoi nuoruuvuodet. Paven kutsumanimikin oli jääny sinne lapsuuteen, se oli vaihtunut viimeisillä luokilla apostoliksi. Kerron nyt apostoliin muusikon taipaleen alkuvuosista ja vähän muustakin. Tapahtumat ajoittuu 60-luvun lopun ja 70-luvun alkuvuosiin. Ensiksi se miksi häntä sitten koulussa ruvettiin kutsumaan apostoliksi. Syy oli tälläinen. Hänen etunimensä kun olivat kovin uskonnollisia, esimerkiksi hänen entinen kutsumanimi pave tuli nimestä Paavali. Samat nimet mitkä hänellä oli "vilahteli" myös usein koulun uskontotunneilla, etenkin apostoleista puhuttaessa. Tästä hänen koulukaverinsa keksivät tämän apostoli lisänimen hänelle ja rupesivat kutsumaan pavea apostoliksi Lapsena apostoli ei oikeastaan harrastanut mitään, vähän erikoinen kun oli luonteeltaan. Teki kyllä kaikenlaista ja ehkä enemmän kuin muut ikäisensä, mutta ne ei olleet mitään harrastuksia. Kyllä hän kesällä potki jalkapalloa ja pelasi pesäpalloa koulunpihalla muitten nuorten mukana. Talvisin pelasi jääkiekkoa järvenjäällä, ja hiihteli siinä missä muutkin nuoret. Mutta missään urheilulajissa hän ei ollut hyvä, johtui kai osin siitä ettei urheilu häntä kiinnostanut. Ei häntä kiinnostaneet muutkaan tavanomaiset harrastukset kuten metsästys ja kalastu. Pikajuoksussa hän oli hyvä, mutta ei hän siitäkään ollut kuitenkaan sen enempää kiinnostunut, sattui nyt vaan olemaan kintuistaan nopea, ei hän siihen mitään harjoittelua tarvinnut. Koulussa hän sattui kerran vahingossa voittamaan 60 m juoksukilpailun, kun ei tullu katsoneeksi että muut olivat niin hitaita ja jäivät taakse, ne oli jotkut karsintakilpailut. Tämä karsintakilpailun voiton seurauksena hänet sitten valittiin kotikaupungin koulujen välisiin urheilukilpailuihin 60 m juoksuun. Hän meni sinne kilpailuihin kun kerran valittu oli ja ope käski, ja voitti hän sielläkin kilpailuissa 60 m juoksukilpailun, nyt hän juoksi voittaakseen. Siitä seurasi taas se, että hänen seuraava kilpailu oli läänin koulujen väliset mestaruuskilpailut. Jonne hänet valittiin edustamaan kotikaupunkiaan, ja nimenomaan pikaviestiin juoksemaan kolmatta osuutta. Mentävähän hänen sinnekkin oli, kun kerran taas valittiin. Hän läksi sitten kilpailupäivänä sinne kilpailupaikalle, yhdessä toisen saman koulun oppilaan kanssa. Linja-autolla menivät yhdessä kaupunkiin. Kun pojat saapuivat kaupunkiin. Ensiksi he läksivät katselemaan kaupungin nähtävyyksiä. Pojat kävivät satamassa, uimarannalla ja siellä uimarannalla sitten tämä toinen poika jonka kanssa apostoli oli menossa sinne kilpailuihin, ehdotti sellaista että mennään käymään tuolla miesten pukukopissa, apostoli ihmetteli että mitäs ihmeellistä katsomista siellä pukukopissa on, mutta suostui kuitenkin siihen että käväisevät siellä pukukopissa. Siellä ei ollut ketään sisällä kun he menivät sinne, oli vaan ihmisten vaatteita pitkin penkkejä ja naulakoissa. Tämä toinen poika alkoi penkoa vimmatulla vauhdilla ihmisten vaatteita ja sanoi apostolille että ole ovella ja sano heti jos joku tulee, no ei tullut ketään ja kohta tämä apostolin kaveri läimäytti apostolia hartioille ja sanoi että nyt häivytään ja nopeasti. Siinä sitten vesitornille päin reipasta puolijuoksua pojat menivät, nousivat vesitorniin katselemaan kaupunkia yläilmoista, siellä vesitornissa sitten tämä urheilijapoika kaivoi taskujaan ja näytti rahasaalistaan apostolille, aika paljon oli "saalista" saanut, sen käsityksen apostoli sai. Poika lupasi tarjota kilpailujen jälkeen apostolille limsat ja jäätelön jos pitää suunsa kiinni, ja pitihän apostoli, mitäpä sitä muille kertomaan. Siinä se sitten vesitornissa maisemia katsellessa aika vierähti mukavasti. Jopa niin mukavasti että pojat myöhästyivät niistä kilpailuista mihin olivat menossa. Pojat kyllä kiiruhtivat nopeasti sinne urheilukentälle heti kun huomasivat olevansa myöhässä. Mutta sinne saavuttuaan totesivat että kaikki kilpailut oli jo melkein kilpailtu, ainakin ne lajit oli jo kilpailtu joihin heidän piti osallistua. Kotikaupungin koulujen urheilu "pomo" vai mikä se lie ollut, Jaakko se kuitenkin oli etunimeltään. Tuli rähjäämään apostolille (pave) että saisit antaa sen koulujen välisissä kilpailuissa voittamasi palkintolusika oikeastaan takaisin, ja räkytti kaiken maailman asioista siinä pojille. Nyt kun pojille selvisi ettei heitä enää siellä tarvita, he läksivät takaisin kaupungille. Kävivät limsalla ja jäätelöllä niin kuin oli vesitornissa sovittu. Palasivat sitten linja-autossa kotikyläänsä. Kotiin tultuaan apostoli mietti sen urheilumulkun (Jaakko) räyhäämistä, hän ajatteli että voisi piruuttaan palauttaakkin sen palkintolusikan, mutta kun hän kotona etsi sitä lusiikkaa, ei hän sitä enää mistään löytänyt. Hän kysyi äidiltään onko hän nähnyt sitä. Äiti ei edes tiennyt että apostoli on sellaisen voittanut saatikka sitä nähnyt. Nyt apostolille tuli sellainen hämärä muistikuva siitä lusikasta kun oikein mietti asiaa, että se lusikka taisi jo silloin kilpailun jälkeen jäädä sinne kilpailupaikalle, ei hän sitä kotiinkaan ainakaan tuonut. Apostolihan ei näistä palkinnoista välittänyt yleensäkkään joten sen asian käsittely loppui siihen. Koulussa seuraavana päivänä opettajan kysyessä poikien kilpailusta, he kertoivat opettajalle eksyneensä kaupungissa, ja sen takia myöhästyneen kilpailuista. Selitys meni läpi ja opettaja uskoi selitystä. Mutta nyt oli apostolin urheilut urheiltu. Tähän päättyi hän urheilija uransa. Piirtämään apostoli oli hyvä, mutta ei sekään sen enepää kiinnostanut. Hänen isänsä oli myös hyvä piirtäjä hän maalasi myös jonkin verran taulujakin. Myös mandoliinin soittajana hänen isänsä oli hyvä.. Apostolikin jonkun verran rämpytteli mandoliinia, mutta ei siitä sen kummapaa tullut. Apostolin kotikylällä oli se työväentalo jossa baari. Vähän toisella kymmenellä olevana poikana apostoli kävi usein iltaisin makeisia ostamassa työväntalon baarista. Työväentalon salinpuolelta kuului silloin joskus soittoa. Hän jäi usein eteiseen kuuntelemaan sitä soittoa. Kerran hän rohkaistui niin paljon että raotti vähän salinovea, nähdäkseen ketkä siellä soitteli. Siellähän oman kylänpoikia harjoitteli. Nuo pojat oli 2-4 vuotta apostolia vanhempia, kaikki olivat kuitenkin tuttuja, saman kylän poikia kun olivat ja samaa kouluakin kävivät. Apostoli meni sisälle saliin ja istahti oven vieressä olevalle penkille. Siinä apostoli kuunteli kun pojat soitteli/harjoitteli, kun hän oli siinä jonkun aikaa istunut ja kuunnellut poikien soittoa. Vanhin soittaja pojista kysyi apostolilta, osaatko apostoli soittaa mitään soitinta, onko apostolin kotona mitään soittimia", siihen apostoli vastasi, "en osaa, eikä ole soittimia kotona ainakaan vielä". Hän ei kehdannut sanoa että on heillä mandoliini ja nokkahuilu. Jaa vastasi tämä soittajapoika joka kysymyksen esitti ja se oli siinä.Tässä kylän poikien kokoonpanossa joka siellä työväen talolla aina harjoitteli olivat soittimina rummut, kontrabasso, akustinen kitara ja hanuri. Akustistakitaraa soittanut Ami lauloi. Ami seisoi soittajista taajimpana ja hänellä oli mikrofoni edessään. Miksi se siellä takana seisoo, laulajanhan pitäisi olla siinä edessä, apostoli pohti asiaa mielessään, onkohan se Ami niin ujo vai miksi?. Syykin selvisi apostolille sitten aikanaan kun oli jo itsekkin mukana näissä soitto hommissa. Eli se miksi Ami seisoi siellä takana, syy oli se että tällä kylänpoikien yhtyeellä kun oli vain alkeellinen itsetehty voisko sanoa äänentoisto järjestelmä, siinä oli itse tehty vahvistin ja kaiuttimena oli salin esiintymislavan vieressä seinällä kovalevyssä roikkuva kaiutin. Heillä oli vain tämä yksi kaiutin elementti josta ääni tuli. Ami seisoi sen takia siellä taaimmaisena ettei ääni rupea kiertämään, eli vinkumaan. Jos mikrofoni oli liian lähellä tai etupuolella kaiutinta rupeaa ääni kiertämään. Apostoli istui silloin koko illan siellä salissa ja kuunteli poikien soittoharjoituksia. Nyt hänestä alkoi tuntua siltä että hän on jostakin kiinnostunut, aivan uusi tunne apostolille, jos ei oteta tyttöjä huomioon, niistähän apostoli oli jo nuoresta iästään huolimatta erittäin kiinnostunut. Nyt pitäisi vaan saada hankittua jokin soitin mietti apostoli, ja mikä soitin se olisi mitä soittaa. Työväentalon baarilla kävi myös lähikylien nuorisoa. Eräänä tälläisenä iltana kun lähikylien nuorisoa tuli työväentalon baarille. Apostoli oli silloinkin työväentalolla ja nimenomaan kuuntelemassa kylänpoikien soittoharjoituksia. Sinne salin puolelle tuli myöskin kaksi lähikylän poikaa. Apostoli tunsi heidät ennestään vain ulkonäöltä. Pojat istuutuivat siihen apostelin viereen salin takapenkeille. Kuuntelivat poikien soittoa ja juttelivat siinä niitä näitä, juttelivat myöskin apostolin kanssa. Siinä jutellessa apostoli sai sen tietää että näillä lähikylän pojilla oli myös yhtye, rautalanka yhtye. Tai melkein yhtye näiden poikien mielestään, koska tästä heidän yhtyeestä puuttui vielä basisti. Toinen pojista kysyikin onko apostolilla bassoa, ja rupaisiko hän heidän yhtyeeseen basistiksi. No eihän sitä bassoa apostolilla tietenkään ollut. Mutta nyt syttyi sellainen kipinä hänessä, että se basso pitää saada ja hänestä tulee basisti. Nyt hän tietää mikä soitin hänen pitää hankkia.

Apostoli lupasi tulla kuuntelemaan poikien yhtyeen harjoituksia, jotka olivat heidän kotikylänsä koululle. Apostoli menikin sinne koululle sovittuna iltana. Ajoi polkupyörällä yhdeksän (9) km soratietä. Kun hän saapui sinne koululle pojat olivatkin jo siellä harjoittelemassa. Osasivathan he soittaakin, ainakin Emman ja muutaman muun kappaleen sen verran hyvin, että soitosta tunnisti mikä kappale oli kyseessä. Heillä soittimina oli rummut, puoliakustinen komppikitara ja lankku soolokitara. Lisäksi heillä oli itse väsättyjä vahvistimia ja kaiutinkaappeja, sekä yksi mikrofoni. Tämä että kaikilla oli itse väsättyjä laitteita jopa itse tehdyt kitarat, johtui siitä ettei siihen aikaan ei ollut laitteita saatavilla, tai jos oli niin ne maksoi maltaita. Itse tehdyt laitteet ei ollut häpeä, oli vaan ongelma että toimiiko ne. Tunnetuin yhtye 60-luvun puolivälissä joka soitti itse tehdyilla laitteilla ja oli suosittu oli The First (Meni hermot - Se joki sinulla on) Niin siis apostoli kuunteli poikien soittoa siellä koululla. Sitten soolokitaraa soittava kaveri ehdotti että apostoli kokeilisi bassotella heidän mukana. Kokeilisi bassotella sellaisella vanhalla akustisella kitaralla, johon oli jälkeenpäin asennettu mikki ja siinä oli yksi namikka äänenvoimakkuuden säätöön. Sitä bassottelua apostoli päätti kokeilla vaikkei hän eikein tiennyt mitä se tarkoitti. Kitara yhdistettiin siihen samaan vahvistimen tapaiseen mihin oli komppikitaran piuhavedetty. Sitten sen vanhan akustisenkitaran kahden alimman kielen (äänialaltaan) viritystä laskettiin. Siinä luokassa missä pojat harjoitteli oli piano, sillä pianolla viritys haettiin suunnilleen kohdalleen, eli lähemmäs basson sointia. Sitten vai koittamaan emmaa. Pojat ensin kertoivat apostolille mikä on sointu, ja mikä sointu milloinkin on kyseessä ja mistä kohti kitaran kaulaa löytyy sen soinnun nimikko sävel/nuotti. Apostolinhan oli tarkoitus vain "jumputella" yksinkertainen basso. Se "jumputtelu" menikin aika mukavasti, eikä paljon virheitä tullut ja mikä ainakin hyvä että se "jump" tuli aina oikealla kohtaa. Soolokitaraa soittava poika kirjoitti apostolille nuotit paperille. Piirsi siihen paperille myös mistä kohtaa kitarankaulalta ne nuottit löytyy, ja montako kertaa näppää sitä nuottia. Tämä soolokitaraa soittava poika oli sen koulun opettajan poika, ja hän osasi nuotit hyvin. Tällä systeemillä he menivät illan aikana muutama kappale läpi. Apostoli lupasin tulla myös seuraaviin harjoituksiin. Yrittää jotenkin hommata myös sen bassokitaran itselleen. Apostoli kävi monet harjoitukset siellä koululla soittelemassa. Tai ei se oikeastaan mitään soittamista apostolin osalta ollut, vain sellaista tapailua ja opettelua. Mutta siitä se lähti. Serkkupoika jolla oli oma auto kävi usein viemässä apostolin sinne harjoituksiin ja hakemassa pois sieltä. Mutta sitä bassoa apostoli ei vaan millään onnistunut hankkimaan itselleen. Pojat olivat saaneet jo harjoiteltua parikymmentä kappaletta, jotkut kappaleet meni paremmin jotkut kaipasi vielä harjoittelua. Sitten pojille tarjottiin keikkaa, jos vaan soitto onnistuu. Sen kylän teidenristeyksessä oli vanha nuorisoseurantalo ja siellä olisi tarkoitus pitää iltamat, iltamien lopuksi olisi tanssia. Varsinaista tanssimusiikkia soittaisi kaksi hanuristia, hanuri duo. Mutta olisi mukava saada väliin jotain muuta musiikkia ja nimenomaan nuorisolle. Näin olivat iltamia järjestävät kylänmiehet suunnitelleet. Kylänmiehet nämä iltamien järjestäjät olivat saaneet tietää että heidän kylän koululla soittelee rautalankayhtye. He tulivat kysymään olisivatko pojat halukkaita soittamaan iltamissa. Sitä pojat pohtivat kovasti että otetaanko keikan vastaan ja entäs mistä basso. He ajattelivat rakentaa basson tai ainakin sen tapaisen, siitä vanhasta akustisesta kitarasta. Ostavat vain bassonkielet siihen ja se saa kelvata. Pojat ottivat keikan soitettavakseen. Laittoivat vanhaan kitaraan bassonkielet. Komppikitaristi oli vielä kyhännyt isänsä kanssa, vanhoista kajareista ja kaapeista apostolin bassoon äänentoistoa. He saivat ne valmiiksi nippanappa keikka illaksi. Tämän komppikitaristin isä oli radioasentaja, hän järkkäsi osat ja kokosi laitteet. Pojat sopivat iltamia järjestävien kylänmiesten kanssa, että soittavat siellä iltamissa oman osuutensa noin 45 minuuttia suunnilleen siinä iltamatanssien puolessavälissä. Iltamailta koitti, serkkupoika vei apostolin jo hyvissä ajoin koululle. Soittokamat pojat lastasivat komppikitaristin sukulaisen vanhaan pakettiautoon. Nuorisoseurantalolla he saapuivat hyvissä ajoin ennen iltamien alkua. He kantoivat soittokamat sisälle ja kokosivat ne (lähinnä rummut) valmiiksi esiintymislavan taakse. Mistä ne oli sitten helppo ja nopea siirtää lavalle. Kaikki pojat olivat vähän tai oikeasta jopa erittäin hermostuneita. Pojat kävivät nuorisotalon kanttiinissa limsaa hörppimässä ja pullaa mutustelemassa. Limpparit ja pullat oli heidän keikkapalkkionsa. Eli palkkioksi oli sovittu kahvia pullaa ja virvokkeita tarpeen mukaan. Lähtiessään kanttiinista he katsoivat iltamajulistetta. Julisteeseen oli jälkeenpäin kirjoitettu tussilla tai jollakin sen tapaisella että iltamissa esiintyy myös rautalankayhtye The Ablos. Tämän nimen yhtyeelle pojat olivat keksineet pikaisesti sinä iltana kun he päättivät ottaa keikan. Tämä nimi oli tarkoitettu vain tällaiseksi tilapäiseksi nimeksi yhtyeelle. Porukkaa tuli nuorisosarantalolle se mitä sinne sisälle mahtui, eli sellaiset vähän yli sata henkilöä. Nuorisoa tuli myös mukavasti paikalle. Ilta oli jo edennyt niin pitkällä, että hanuristi duo soitti jo oman alkuosuutensa viimeisiä kappaleita. Pojat olivat jo siirtäneet omat soittokamansa lavalle. Nyt heillä oli menossa vaihe joka sisälsi hermostunutta edestakaista kävelyä lavan takatiloissa sekä varmistelua että kaikki toimii ja on kohdallaan. Sitten hanuri duo soitti osuutensa viimeisen kappaleen. Toinen hanuristeista kuulutti seuraavaksi esiintyjäksi rautalankayhtyeen The Ablos. Pojat marssivat lavalle soittimineen, laittavat piuhat kiinni ja kokeilevat että kaikki toimii, sitten yhtyeen komppikitaristi sano mikkiin TERVE. Mikki on komppikitaristilla edessään koska hän hoiti yhtyeen laulupuolen ja siksi saa hoitaa myös puhepuolen. Komppikitaristin tervehdyksen jälkeen kuuluu muutama taputus, joku vastaa yleisön joukosta kainolla äänellään terve, muuten porukka on hiljaa ja tuijottavat poikia, siis tuijottavat.. Rumpali alkaa lyödä kapuloita yhteen ja laskee 123,123, sitten alkaa soida, mikäpä muu kuin EMMA. Se soi ja menee oikein hyvin, kuten muutkin 12 seuraava kappaletta. Viimeisen kappaleen jälkeen komppikitaristi sano jälleen puheliaaseen tyyliinsä, heippa nähdään. Pojat poistuvat lavalta, hanuristi duo tulee vielä soittamaan muutaman kappaleen. Mutta poikien osuus oli siinä. Pojat ovat oikein tyytyväisiä esitykseensä ja he ovat yhtä hymyä. Yleisökin taisi tykätä, ainakin he taputtivat jokaisen kappaleen jälkeen pojat tuumailevat. Apostoli vannoo että seuraavalla keikalla, hänellä on jo oikea basso ja muut bassokamat. Tästä alkoi poikien soittaja taival. Yhtyeen nimeksi jäi sitten kuitenkin tuo The Ablos. Harjoitukset jatkuivat entiseen tapaan koululla, joskus myöskin lämpiminä kesäpäivinä, rumpalin kodin varaston lastauslaiturilla. Rumpalin kotitalo oli entinen kaupparakennus. Lastauslaituri oli kylälle päin, sen edessä oli iso tilava piha-alue, olihan kyseessä entisestä kaupanpihasta. Siinä tiellä liikkui paljon ihmisiä, heistä moni jäi usein kuuntelemaan, kun pojat soitti siinä laiturilla. Apostolikin onnistui vihdoin ja viimein saamaan itselleen oikeat soittovehkeet. Mitenkäs se onnistui, no näin kerrompa sen ja vähän muutakin siinä samalla. Apostoli oli sinä kesänä veljensä kanssa tuttavien maatilalla kesätöissä tai oikeastaan se ei ollut mitään työtä, he tekivät sitä mikä heitä kiinnosti ja mitä halusivat. Kerrankin vai rassailivat ja starttailivat maatilan Porsche traktoria niin pitkän että siitä paloi startti. Eikä se talon isäntä ollut siitä moksiskaan, naurahti vaan. Sitten eräänä päivänä kun he olivat taas siellä maatilalla. Maatilanemäntä huuteli päärakennuksen rappusilta apostolia puhelimeen, he olivat siinä pihassa jotain taas touhuamassa. Emäntä huusi että "joku kyselee sinua tuolla puhelimessa", puhelin on tuolla isännän työhuoneessa". Apostoli oli joskus aikaisemmin alkukesästä käynyt kyselemässä kesätöitä huoltoasemalta. Silloin niitä ei ollut. Mutta nyt se huoltoaseman yrittäjä soitti, että töitä olisi tarjolla. Oli soittanut ensin veljesten kotiin, sieltä olivat antaneet tämän talon puhelinnumeron. Niinpä apostoli sitten aloitti työt huoltoasemalla ja aivan ummikkona. Hänelle eivät olleet nuo auto, eikä muutakaan moottori hommelit vielä silloin kovin tuttuja. Mitä nyt Porsche traktori ja MZ-Moottoripyörä, joita oli tullut "räplättyä" siellä maatilalla.. Äkkiä hän ne hommelit oppi ainakin suurinpiirtein. Mitä ei ollut vielä oppinut eikä osannut, niin hän käytti silloin kekseliäisyyttään ja luovuuttaan. Pian hän sitten joutuikin jo yksin ilta ja viikonloppu hommiin. Siihen aikaan huoltoasemat oli palveluasemia. Kerrankin kun hän oli yksin työvuorossa niin huoltoaseman pihaan ajoi Porsche 911 auto. Kuski valitti ettei ohjaus oikein tottele, on liikaa välystä jossakin. Hän oli ajanut monta kymmentä kilometriä huonokuntoista tietyön alla olevaa maantietä.

Yksin työvuorossa ollut apostoli sanoi hänelle, aja auto tuonne halliin montulle, niin hän tulen katsomaan mikä siellä on vikana. Olihan hänellä jo kokemusta noista Porscheista, kylläkin traktorista ja sen särkemisestä. Hän meni sitten sinne monttuun auton alle katselemaan paikkoja. Käski heiluttaa ohjauspyörästä jotta näkisi onko välyksiä jossakin. Olihan siellä yhdessä nivelessä, nivel se varmaankin oli. Tarkisti vielä että onko auton toisella puolella samanlaista niveltä ja onko siinä välystä. Olihan siellä samanlainen nivel ja se nivel oli jämäkkä, ei ollut välystä. Eihän hän muuten olisi tiennyt kuuluuko siinä nivelessä olla sellainen välys, nyt tiesi, ei kuulunut olla. Apostoli tuli siihen tulokseen että nyt täytyy tuo välys jotenkin saada pois. Joten hän kehitteli siihen rikoista sellaisen "kyhäelmän" ja sillä saikin sen välyksen pois. Porsche mies oli tyytyväinen, kävi ensin koeajolla ja tuli sitten maksamaa. Porsche mies kysy "paljokos korjaustyö maksaa", apostoli sanoi summan. Porsche mies antoi rahat ja sanoi, "siinä on talonosuus". Sitten se otti laukustaan kirjekuoren otti sieltä setelinipun, sanoen "tässä on sinun osuutesi laita ne omaan taskuusi". Apostoli kiitelin vähän hämillään, sillä enhän hän edes tiennyt mitä oli tenyt. Laittoi vain rikkoja johonkin, eikä hän tiennyt edes mikä se kohta oli. Mutta kuntoon kai se tuli. Ainakin tilapäisesti. Onhan ne ammattiasentajat saattaneet sitten jossain oikealla korjaamolla vähän ihmetellä. Sekä naureskella tälle hänen korjaus työlle. Kerran kun hän oli taas yksin työvuorossa. Tuli laulaja Markku Suominen yhtyeineen sitikkaansa tankkaamaan, tai oikeastaan heitä oli kahdella sitikalla ja molemmat autot tankattiin. Kun autot oli tankattu ja bensat maksettu. Heidän piti jatkaa matkaansa. Ei kumpikaan sitikka suostunut starttaamaan, startit vai naksahteli. Markku Suominen hermoili siinä taisi vähän kiroillakin, heillä oli kiire keikalle. Suominen käski porukkaa työntämään autot käyntiin. Suominen sanoi apostolille että "nuo peijakkaan sitikat tekee nykyään tuota aika usein. Vähän kun virta-avaimesta naksuttelee, saattavat ne silloin ruveta toimimaan, mutta vain joskus, ei aina. Apostoli olin jo sen verran oppinut autoista huoltoaseman huoltomieheltä. Joten uskalsi ehdotta heille vain pientä tönäisyä. Sitten ne autot jo starttaa. Kertoi heille myös startti moottorien puslien olevan kuluneet ja sen takia ankkuri ottaa kenttään eikä se starttaa. Apostoli neuvoi heitä käynnistämään autot siten, että joku heistä menee autoon kuskinpaikalle, laittaa ykkövaihteen päälle ja starttaa, eli kääntää virta-avaimen startti asentoon kun samalla hetkellä muu porukka tönäisee autoa. Eikä autossa oleva saa painaa kytkintä ennen kun auto alkaa starttaamaan. Siitä se auto hyrähtääkin jo käyntiin. Niinköhän käynnistyy tuumas porukasta joku epäileväinen. No porukka kuitenkin otti neuvosta vaarin. Ensin tönäisivät Suomisen sitikkaa se verran että startti pyörähti vähän (eli auto liikahti noin vajaan metrin) ja kas kummaa sitikan startti alkoi toimia ja auton moottori käynnistyi. Sitten toiselle sitikalle sama temppu ja sekin käynnistyi. Suominen tuli apostolin luokse antoi viisikymmentämarkkaa ja kiitti neuvosta. Totesi vielä " tuo oli hyvä neuvo voit arvata miten vi...taa kun olla keikalla jossa hevonkuusessa. Pitäisi aamuyöllä päästä lähtemään autot eivät käynnisty. Tönäistä ei voi, kun ollaan jossakin helvetin hiekkakuopassa järvenrannalla, suomen kauniinluonnon keskellä. Apostoli sanoin että vie pikemmiten nuo sitikat starttien puslien vaihtoo, käynnistys ongelmat korjaantuu sillä. Apostoli oli sen jälkeen polleeta miestä, olihan hän vain eräs huoltoaseman myyjä joka ei tiedä autoista mitään. Moni joka tuntee auton tekniikan niin varmaan tietää, mikä tuossa käynnistys tavassa, on se "niksi". Kerran sattui tuollainen samantapainen tapaus. Vanhalla taunuksen romulla ajoi huoltoaseman pihaan kesälomareissulle kotiseudulleen tullut "vööhäkeen" oloinen ruotsin-suomalainen siirtolainen. Sen autoon tankattiin muutama litran bensaa ja sitten lähdettiin maksamaan se muutama litran bensa ostos kassalle. "Vööhäke" jätti autonsa siksi aikaa käyntiin kun kävi maksamassa, se taunus kuitenkin sammui sillä aikaa. Eikä se startannut oli kuulemma huono akku ja starttikin kuulemma joskus temppuili. Se huuteli huoltoaseman pihasta ja ohi kulkevalta kadulta porukkaa työntämää autoaan, sitä tulikin. Porukka työnsi sitä taunusta huoltoaseman viereistä katua edestakaisin, eikä se taunus vaan suostunut käynnistymään. Ne työnsi sen auton takaisin huoltoaseman pihaan. Rupesivat siinä pähkäilemään porukalla. Mikähän siinä on nyt voi olla vikana kun se ei edes yritä yhtään käynnistyä. Joku arveli että onkohan siihen virtapuolelle tullut jotain vikaa. Apostoli menin siihen taunuksen viereen, kuskin ovi oli auki. Tämä ruotsin lomalainen istui siinä kuskinpaikalla huokaillen ja puhallellen. Apostoli kumartuu ja katsoo auton sisälle, ei kylläkään tiedä mitä etsii mutta katsoo kuitenki koelautaa ja mittaristoja. Hän huomautti sille "vööhäkkeelle" että eihän sinun autossa edes pala mittarin merkkivalotkaan. Apostoli oletti silloin että sillä on virtapäällä autossa. Se "vööhkä" katsoi vähän aikaa niitä mittareita, kopeloi auton virta-avainta ja kirosi, mietti hetken, jatkoi sitten kiroiluaan. Se nimittäin hoksasi silloin mikä oli vialla kun taunus ei käynnistynyt. Autossa ei ollut nimittäin virtapäällä silloin kun sitä työntää ähkäsivät käyntiin. Siinä autossa kun ei ollut rattilukkoa. Jos olisi ollut niin silloin olisi huomannut sen ette virta-avain ole käynnistys asennossa. Se kaveri kun vielä tosiaan vaikutti sellaiselta "vööhäkkeen" oloiselta kaikin puolin. Ei siis ollut ihme että tällaista hänelle sattuu. Porukka joka oli ollut työntämässä sitä autoa käyntiin. Kaikkosi paikalta nopeasti, eivätkä lähteneet enää työntämään uudestaan, kun kuulivat mikä oli syy kun auto ei käynnistynyt kun työnsivät. Kaveri sai houkuteltua pari uutta rotevaa miestä työntämään taunusta. Kun he rupesivat työntämään niin heidän ei tarvinnut pitkään työntää kun taunus jo hörähti käyntiin, ihan pikku tönäisy riitti, mutta nyt olikin virtapäällä autossa. Sitten eräänä päivänä huoltoasemalle tuli tämä poikien Ablos yhtyeen rumpali tapaamaan apostolia, pojat siinä jutteli kaikenlaista ja apostoli kertoi käyneensä katselemassa ja kyselemässä soittimien ja vahvistimien hintoja. Musiikkiliikkeen omistaja oli myös itse muusikko ja suositun tanssiyhtyeen keulahahmo. Hän oli vielä kotoisin samalta kylältä kuin Apostolikin. Hän neuvoi ja opasti apostolia näissä soitin asioissa. Apostolilla oli nyt tiedossa summan minkä hän tarvitsee, jotta saa soittimet hankittua. Apostolin työnantaja oli kuullut poikien juttelun ja apostolin tilanteen, hän tuli apostolin luo ja lupasi maksaa apostolin basso vehkeitten hankinnan, sanoi että ottaa rahansa sitten takaisin vähitellen apostolin palkasta. Niinpä tämä huoltoaseman omistaja kirjoitti apostolille shekin sille summalle minkä apostoli tarvitsi. Tällä shekillä apostoli kävi sitten ostamassa aivan uuden puoliakustisen Aria basson kuolettajalla (Jazz), ja siihen 80w käytetyn vahvistimen tästä kaupungin musiikkiliikkeestä. Nyt kun apostolilla oli oikea bassokin niin mikäs tässä keikkaillessa, pojat tekivätkin vielä tämän eka keikan jälkeen The Abols yhtyeellä reilun vuoden aikana yli kolmekymmentä keikkaa, ei ne mitään isoja lavoja eikä areenoita olleet vaan sellaisia kulukorvaus ja pullakahvi palkka keikkoja. Sitten oli aika siirtyä eteenpäin. Ensinnäkin poikien soittotaito oli kehittynyt jonkin verran. Oli myöskin kova halu päästä soittamaan yhtyeisiin joissa saisi jonkinlaista keikkapalkkaakin, limsa ja pulla ei oikein enää kiinnosta ja liika kahvi närästää. Rautalanka yhtyeen keikat ja keikkapalkat kun oli mitä nyt oli ei kummoisia. Tanssiyhtyeet olivat myös kiinnostuneita saamaan poikia soittamaan yhtyeisiinsä. Syitä oli monia tällaiseen "kosiskeluun", yksi tärkeimmistä syistä oli se että pojilla oli sähköiset soittimet. Niinhän siinä sitten kävi että The Ablos yhteen pojat siirtyivät eri tanssiyhtyeisiin soittamaan, joko vakituiseksi jäseneksi tai aluksi vain tuuraamaan. Myös apostolin kotikylän yhtye etsi basistia riveihinsä, mutta apostolia ei olisi hyväksytty yhtyeeseen. Ensinnäkin kaikki sen yhtyeen jäsenet oli karjalan siirtolaisten jälkeläisiä ja vielä aatteeltaan kommunisteja. Apostoli oli kova kommunistiaatteen vastustaja nuoresta iästään ja työläisperhe taustoistaan huolimatta, tämän kotikylän yhtyeen soittajat tiesi. He olivat jopa siitä poliitiikasta kerran kinastelleetkin ja kun apostolilla ei ollut myöskään karjalaisia sukujuuria niin ei yhtyeeseen olisi ollut asiaa. No eihän siinä sinänsä mitään pahaa ollut, kukin pitää omiensa puolta. Kotikylä yhtye löysi riveihinsä sopivan basistin joka omisti vain sähkökitaran ei bassoa. Kun yhtyeen entisellä basistillakaan oli vain kontrabasso lainata. Apostolin soitto vehkeet alkoi heitä kiinnostaa ja olisivat kyllä kelvanneet lainaan. He kyselivät niitä lainaan mutta apostoli ei niitä lainannut. Niinpä tämä heidän uusi basisti oli hankkinut itselleen vanhan "lankkubasson" joka ei kylläkään pysynyt vireessä. Ja hänellä oli vanhat itse kyhätyt vahvistinlaitteet. Vahvistinta tämä basisti joutui keikoilla melkein joka tauolla tinaamaa kun se kävi liian kuumana ja tinaukset sulivat, mutta alkuun hänkin pääsi näillä "kamoilla". Tässä kotikylä yhtyeessä soitti vielä kaksi niistä pojista jotka olivat siellä työväentalon salissa aikoinaan harjoittelivat soittoa kun apostoli kävi kuuntelemassa heitä, silloin ei ollut polittisista eikä muistakaan aatteista tietoakaan.

Työväentalon baari josta kaikki soitto hommat tavallaan alkoi on apostolille myöhemminkin tullut tutuksi monella tapaa. Kuten on jo tullut mainittua työväntalo ja baari oli kylän nuorison kokoontumispaikka, sinne myös tuli iltaisin ja viikonloppuisin lähikylien ja joskus lähimmän kaupungin nuorisoa. Joukossa on toki myös joitakin vanhempiakin henkilöitä. On ehkä paikallaan kertoa vähän enemmän kylästä ja apostolista tällä kylällä. Kylähän oli erittäin vilkas ja elinvoimainen. Taloja oli tiheään kylää halkovan maantien varrella, niitä erottavat toisistaan vain pienet peltoalueet. Isosta ja vilkkaasta kylästä voi siis puhua, onhan kylä taajaanasuttu, kylässä oli useita kauppoja, oma terveyssisar, kyläpoliisi, oli kansa-, ja sisäoppilaitos, tanssilava sekä nuorisoseurantalo jo mainitun työväentalon lisäksi, oli urheilukenttä ja olihan kylällä myös kylpylähotelli sekä paljon muita palveluja. Seudun kauneudesta ja vesistöstä johtuneekin osaltaan että tällä kylällä oli asutusta paljon, joka oli hyvin moninaista oli köyhää ja varakasta, oli sivistynyttä ja jopa alkeellisia metsäläisiä. Mutta suurin osa ihmisistä oli kuitenkin tältä väliltä, olihan sivistyskeskus eli kaupunki aivan lähellä. Työväentalo rakennus oli aivan kylätien reunassa, rakennuksen takana oli käymälät ja sauna, tien toisella puolella melkein samalla kohtaa oli kauppa, sen kaupan vastapäätä, siis samalla puolen tietä työväntalon kanssa oli puhelinkeskus eli sentraalisantra ja "kylän tietotoimisto". Toiseen suuntaa kansantalosta oli mökkejä melkein toisissaan kiinni, viimeisempänä niistä kylän sepäntalo ja paja. Pajan vierestä lähtee tie joenrantaan pienelle kesähotellille. Työväentalossa oli baari jonne mentiin maantien puoleisessa päädyssä olevista pariovista, ensin on eteinen, vasemmalla on baarin ovi, oikealla narikka ja elokuvanäyttäjän tilat. Eteisen päässä oli pariovet saliin, ja salin perällä oli esiintymislava. Baarissa oli tietysti pöytiä ja tuoleja, baaritiski, levysoitin, pajatso sekä pönttöuuni lämmitystä varten. Oli myös keittiö ja yläkerrassa asunto baarin/talon hoitajalle. Baarin hoitaja tuli aukaisemassa ovet yleensä kun kello läheni ilta kuutta, joskus jos porukkaa oli jo aikaisemmin työväentalon/baarin pihassa niin hän tuli jo aikaisemmin avaamaan ovet. Kylän baarille tultiin iltaa istumaan. Jotkut tuli jalkaisin jotkut polkupyörällä saattaapa joku tulla autollakin. Mutta se oli harvinaista sillä elettiin aikaa jolloin autot olivat harvinaisia yksityiskäytössä ja saatikka nuorisolla ajettavana. Osa tulijoista tuli vai istumaan ja juttelemaan sekä nauttimaan virvokkeita. Jotkut tuli odottelemaan sisäoppilaitoksen tyttöjä, joiden kanssa heillä oli treffit. Myöhemmin baarin sulkeuduttua osa porukkaa menee sisäoppilaitoksen mäelle kyttäämään päästäisikö joku tyttö kenties ensiksi sisälle oppilaistokseen ja sitten siellä...?. Ne joilla jo oli tytöt menevät heidän kanssaan esimerkiksi tanssilavalle jatkamaan iltaa (tanssilavalle pääsi sillä se oli vain katettu avolava). Tai jonnekin muualle, paikkojahan kylältä löytyi. Kun sitten tyttöjen täytyi palata oppilaitokseen ilta kymmeneksi. Joitakin poikia onnisti ja tytöt päästi heidät ovien sulkeuduttua ja valvojan kierroksen jälkeen ikkunoista sisälle rakennukseen. (Tyttöjen/naisten sisäoppilaitoksen ovet suljettiin iltaisin kello kymmenen eivätkä tytöt voineet niitä enää sen jäkeen avata). Oppilaitoksella oli aina joku opettaja "yökkönä" valvomassa. He eivät kuitenkaan puuttuneet asiaan, kunhan tytöt ja pojat olivat hiljaa ja "siivosti". Moni kylän nuorimies sekä lähikylienkin nuorimies löysi aviopuolisonsa täältä sisäoppilaitokselta, tällaisten "riijuu" kuvioiden kautta. Mutta jos siellä yönaikana tapahtui jotain "vahinkoa" (aineellista) niin kas kummaa, aina näillä opettajilla oli jo tiedossa ketkä nuoretmiehet ovat olleet siellä rakennuksessa sisällä sen yönaikana. Jos henkilö oli joku joten he eivät tunteneet, niin sen he tiesivät kenen tytön vieraana tämä heille tuntematon nuorimies oli ollut. Oman kylän nuoretmiehet he tuntevatkin. Jos sattui niin että tämä tytön yövieras sattuu olemaan jo varattu eli avioliitossa. Silloin tyttö sai ankarat nuhteet koulun johtajalta jos vai johtaja sai sen tietoonsa, ja kumma kyllä aina se sai tiedon, no se oli varmasti tämä "Yökkö" joka kertoi hänelle. Jos tyttö ei tästä vielä ottanut opikseen niin hänen erotettiin koulusta määräajaksi. Monella kylän nuorella miehellä oli joka vuosi uusi tyttö. Talvella kun tyttöjen kanssa pitää päästä tekemään lähempää "tuttavuutta" ja ulkona oli pakkanen ja lunta tuiskutti, eikä se "halailu" pakkasessa ollut mukavaa ja se tanssilavakin on kylmä. Oppilaitokselle ei vielä voinut mennä. Silloin mentiin joko kylpylän vanhalle puolelle eli kartanohotelliin joka oli talveksi suljettu asiakkailta, tai sitten mentiin hotellin tarvike/patja varastoon. Näitten molempien ovet sai helposti avattua vaikka ne oli lukittu. Lukot eivät olleet siihen aikaan kummoisia. Kylpylähotellin talonmiehenä toimi toinen kylän taksimiehistä. Hän oli mukava mies ja ymmärsi nuorten tarpeet. Hän muistuttaakin heti jos nuoret olivat olleet huolimattomia käydessään näissä edellä mainituissa paikoissa. Esimerkiksi lumi oli päässyt pyryttämään raolleen jääneestä ovesta sisälle. Tämä talonmies vaan ja ainoastaan tilaisuuden tulle sanoi ja muistutti että muistakaahan laittaa ne ovet kunnolla kiinni lähtiessänne. Yksi hyvä paikka olisi ollut myös kesähotelli jonne se tie lähti siitä kyläsepän pajan vierestä. Mutta sinne tie oli tukossa talvella ja toiseksi se oli poispäin koululta, hätävarana kävi kylläkin. Käytettiin harvemmin. Kesäisin kylän baarille ja kylälle yleensäkin tuli paljon nuoria lähikyliltä ja kaupungista. Tanssi-iltoina heitä oli paljon mikä kuuluukin asiaan. Jotkut tuli porukalla ihan vain haastamaan riitaa ja tappelu tarkoituksessa. Kerrankin oli kaunis kesäpäivän ilta ja tanssi lavalla, kaupungista saapui moottoripyörä porukka rähjäämään ja haastamaan riitaa. Ne ajeli Jawa ja MZ pyörillään edestakaisin kylän raittia ja heillä on kova yritys päästä tappelemaan. Mikä ettei tuumasi baarissa istuva yksi kylän isoimmista ja tappelu kokemustakin omaavista "jermuista". Hän totesi että heidän pitää saaman mitä he kerjäämään tarkoittaen selkäsaunaa ja tätä moottoripyörä porukkaa. Kohta kylänmiehet/pojat lähti baarista kävellen kylän raittia tämä kylän "jermun" johdolla kohdalle jossa oli tien vieressä puita ja pensaita. Porukka otti läheiseltä pellolta heinäseipäät ja meni sitten tienvarteen puitten ja puskien taakse odottamaan näitä riitaa haastavia Jawa ja MZ motoristeja. Kun he sitten saapuivat mäentakaa kyläläisten kohdalle, kyläläiset syöksyi heinäseipäät aseinaan puitten ja puskien takaa tielle ja pätkivät motoristit pyöriensä selästä tiehen ja sen jälkeen jatkoivat käsittelyä nyrkein ja muilla aseilla jos onnistuivat saaman jonkun kiinni. Pahiten sai selkäänsä kaupungin hautaustoimiston omistajan poika hän joutuu käymään paikkailtavana sairaalassa kun kylän "jermu" oli lyönyt häntä ruuvimeisselillä kaulaa, hengenlähtö oli ollut lähellä. Molemilla kävi tässä tapauksessa tuuri sekä lyöjällä että uhrilla, uhri säilytti henkensä ja kylän "jermu" selvisi vain muutaman kuukauden vankikareissulla. Monen motoristin onneksi he vain kaatuivat ja pyörä ei sammu joten he pääsevät nopeasti pyörillään pakenemaan. Tämä tälläinen oli aika normaalia. Tällaisia pieniä yhteen ottoja sattuu aina silloin tällöin, vuoroin kylällä ja kaupungissa. Tämä kylän tappelu porukan "jermu" oli muutenkin sellainen tempauksistaan tunnettu kaveri. Oli työväentalolla meneillään kylän työväenurheilijoiden nyrkkeilyharjoitukset. Ilta ja harjoitukset meni niin kuin pitikin. Sitten tämä "jermu" saapui sinne ja oli aika lailla nauttinut "neuvoa antavaa". Hän laittoi nyrkkeilyhanskat käteen ja meni harjoitusvuorossa olevien liokse keskelle nyrkkeilykehää ja alkoi huitoa kuin tuulipää toista sitä kaveria joka oli siinä juuri harjoitusvuorossa. Eihän siitä nyrkkeilystä tullut mitään, eikä sitä saatu loppumaan muuten kuin että porukalla otettiin "jermu" pihteihin ja hanskat siltä käsistä pois ja "jermu"ulos. Sama kaveri saapui sitten kerran tansseihin Työväentalolle. Yhtye soitti ja porukka tanssi. Kohtaa kuului kova kopse ja "jermu" porhalsi työväntalon sisälle hevosella ratsastaen ja oli itse ilkosillaan, ei rihman kiertämää päällään, ja tietysti taaskin oli liikaa nauttinut neuvoa antavaa. "Jermu"oli mahtavan mukava ja asiallinen mies ilman tuota neuvoa antavaa. Tanssisalista hänet saatiin hevosensa kanssa äkkiä ulos, sillä tanssikansan joukossa ollut hevosmies tarttui hevosta kiinni päitsistä ja talutti sen ulos. "Jermu" häipyi saman tien. Kotiinsa kai ratsasti. Tuossa edellä kun tuli tuon työväenurheilijoiden nyrkkeilyseurakin mainittua niin kerrottakoon että apostolikin kokeili sitä muutaman kerran ja ihan oikeasti kehässä eikä missään kadun kulmassa. Vaikka ei apostoli mitenkää urheiluihmisiä ole eikä ole urheilusta kiinnostunut, no nyrkkeily ja moottoriurheilu ne jonkin verran apostolia kiinnostaa, ainakin sen verran että molempia on pitänyt kokeilla ihan voisko sanoa mielen kiinnosta. Nyrkkeily oli kova sana suomessa 60-luvulla, vähän joka paikassa nyrkkeiltiin. Ei varmaan ole montaakaan 50-luvun alussa syntynyttä, joka ei ole harrastanut nyrkkeilyä. Apostolin koti kaupungissa oli myös työväennyrkkeilijät, ja sen alajaostoja joka kylällä. Harjoituksia pidettiin työväentaloissa sekä kansakoulujen voimistelusaleissa. Totta kai apostolikin halusi olla mukana, kävi harjoituksissa sekä kiersi otteluissa, joko huoltoporukoissa tai vain katsojana. Siihen aikaan järjestettiin paljon nyrkkeilyotteluita, niitä oli vähän joka paikassa. Apostoli oli melkein aina paikalla, kun oli otteluja lähiseudulla. Haaveena että joskus nousee itse kehään. Harjoitteli monen sen ajan tunnetun nyrkkeilijän kanssa. Heidän joukossa oli myös eräs olympialaisissa Suomea edustanut nyrkkeilijä. Heitä oli sekä kotikylällä sekä kotikaupungissa, että naapuri kirkonkylällä. Kirkonkylä joka oli siihen aikaan tunnettu nyrkkeilypitäjä, eritoten eräiden kirkonkylän viiden veljeksen ansiosta. He olivat tunnettuja nyrkkeilijöitä siihen aikaan, heidän isänsä oli ollut myös aikoinaan hyvä nyrkkeilijä. Pienessä savupirtissä kasvanut vaatimaton mies. Linja-autonkuljettajana hankki leivän perheelleen. Apostoli kävi kerran hänen kotonaan. Pieni vaatimaton mökki. Eteisen seinällä riippui, kuluneet vanhat nyrkkeilyhanskat. Tämä on erityisesti jäänyt apostolin mieleen, eli ne nyrkkeilyhanskat. Heidän kotinsa oli lähellä apostolin omaa kotia, mutta kuitenkin oli eri kunnanalueella. Kunnanraja kulki siitä läheltä. Kerran sitten harjoituksissa. Apostolin kotikylän työväentalolla. Yhden hyvän nyrkkeily kaverin kanssa sopivat, että ottelevat oikea matsin, harjoitusmielessä kuitenkin. Oli kehätuomari, ja muut tarvittavat henkilöt kehän ympärillä. Kylläkin omaa nyrkkeilyseuran porukkaa. Tämä apostolin vastustaja kaveri oli häntä päätä pitempi, sekä painavampi. Eli ylemmän sarjan kaveri.

Mutta se ei apostolia haitannut. He aloittivat ottelun, se menikin alussa hyvin. Ainakin apostolista tuntui siltä. Mutta sitten Veli, se oli tämän apostolin vastustajan etunimi, sai oikean koukun sisään. Tililulei ja onkos tullut kesä nyt talven keskelle, oi soole mio. Ei apostoli kuitenkaan pudonnut lattiaan mutta paljoa ei olisi tarvinnut lisää niin TILT olis tullut. Ei apostoliin koskenut mihinkään (tämä on se nyrkkeilyhanskojen tarkoitus, ei kipua, vain tumps). Apostoli ei tajunnut mistään mitään, jos siihen aikaan olisi ollut karaokea niin apostoli olisi voinut siinä tilanteessa vaikka laulaakkin (apostoli ei muulloin laula karaokea ikinä, ne jotka osaa laulaa, ei laula karaokea) niin sekaisin hän oli. Siihen loppui apostolin nyrkkeily haaveet. Tämä tyrmäys ei kuitenkaan yksin romuttanut niitä haaveita, mutta se oli kuitenkin se viimeinen sinetti. Oli muitakin asioita, siksi nyrkkeilyn jättäminen oli hänelle helppoa. Oikeastaan eihän vielä mitään edes ollutkaan, harrastus vain. Eli se loppui siihen. Sen jälkeenkin apostoli pyöri paljon näitten silloisten nyrkkeily kavereittensa kanssa, ja aina tapahtui jotain hauskaa. Esimerkiksi nyt tälläinen viaton pikkujuttu. Kerran humalainen voimiensa tunnossa oleva maalaisjullikkaa, tunnistaa kapakanpöydässä istuvan nyrkkeilyn pohjoismaiden mestarin. Tulee siihen päydän viereen ja yrittää "jelluilemalla" saada tämän nyrkkeilymestarin suuttumaan. Apostoli oli silloin kaverinsa Keken ja tämä nyrkkeilymestari Kalen kanssa istumassa iltaa, juttelivat sekä maistelivat olutta. Kale ei kuitenkaan mitenkään noteerannut tätä riitaa haastanutta kaveri. Se aikansa pullisteli ja "jelluili" siinä, siis tämä maalaisjullikka ja lähti siitä sitten pois kun huomasi ettei kukaan reagoi mitenkään hänen pullisteluihin. Apostoli kysyi Kalelta että tekikö mieli vetästä turpiin, siihen kale vastasi että älä edes kysy. Mutta jos tuo kaveri tulee vastaa jossakin "kulmantakana" jossa kukaan ei näe.??? Kale oli hyvä hermoinen jätkä, ei koskaan hermostunut. Mutta juoppo hän oli. Kerran taas apostoli oli näitten jo aikaisemmin mainitusta viidestä veljeksestä heistä sen nuoremman veljeksen kanssa samanlaisessa tilanteessa, eli olivat olusilla (missäpä muualla, ei ainakaan kirkko konsertissa). Siihen tuli sellainen isokokoinen mies, vähän päihtyneenä ja sanoi että haluaako poikaset tapella miesten kanssa. Muut pöydässä olleet ei muuten reagoineet kuin nauraa hymähtivät. Mutta tämä nyrkkeilijä veljiksistä nuorin sanoi että, montako teitä on tulossa. Tämä isokoikoinen mies sanoi että, eikähän yksi meistä riitä teille nulikoille. No tämä nyrkkeilijä veljesten nuorin sanoi että, lähetäänpä tuonne ulos. Ne läksivät ulos tämä isokokoinen mies ja tämä nyrkkeilijä veljeksistä nuorin, joka ei itse ollut mikään isokokoinen. Yli 60kg sarjoissa nyrkkeili. Kohta baariin tuli takaisin tämä nyrkkeily veljesten nuorin. Käveli tämän isokokoisen miehen seurueen pöydänluoja ja sanoi heille. Käykäähän katsomassa kaverianne ettei palellu tuonne hankeen sillä taitaa olla taju pellolla. Porukka lähti äkkiä pöydästä ja paineli ulos, heitä ei sen jälkeen näkynyt. Silloin oli muuten talvi ja pakkasta mukavasti. Apostoli kysyi tältä veljeksiltä että teettikö töitä, hän naurahti ja sanoi "rukkasella yhden kerran vähä läpsäätin". Työväentalon baarin lähellä olevasta kaupasta sai ostaa keskiolutta, jos sattuu tarvitsemaan. Myös iltaisin jo kaupan ollessa suljettu vaikka sitä ei saisi myydä, möi vieläpä velaksi (tämä käytäntö tietysti vain tutuille ja tietyille asiakkaille). Keskioluen myynti oli vapautunut aivan äskettäin ruokakauppoihin ja baareihin. Se kauppias kirjasi vain papereihinsa aina jonkun, esimerkiksi makkaraa ja maitoa on ostettu sillä ja sillä summalla. Työväentalon baarissa sitä ei kuitenkaan myyty, myytiin vain ykkösolutta. Sitä jotkut vanhemmat mieshenkilöt kävivät juomassa sitä krapulaansa tai jos viinakset on päässyt loppumaan niin jatkeeksi. Työväentalon baarille kokoonnuttiin kun lähdetään jollekin toiselle paikkakunnalle tansseihin tai vaikkapa katsomaan nyrkkeilyotteluita. Kylältä kulki aina tanssi iltoina bussit lähikylien isommille tanssilavoille tai talvisin taloille. Ne bussit olivat aina täysiä. Taksilla ajettiin usein myös. Apostolilla on kuskina yleensä eräs vanhempi mies, joka asui siinä työväentalon lähellä, hän istui usein iltaa baarissa. Hän oli taksi renkinä kylän toiselle taksimiehelle. Kun apostoli tarvitsi taksikyytiä, mainitsi vain hänelle, niin hän haki taksiauton ja sitten mentiin, ja kohtuu hinnalla. Tämä taksi kuski oli pieni mies mutta tulinen luonteeltaan. Hän oli istunut tuomionkin taposta. Sattui näinkin. Istuttiin iltaa baarissa ja juteltiin siinä ihan niitä näitä. Sitten pöytään tuli kaveri toiselta paikkakunnalta, mutta joka kävi usein tällä kylällä sukulaisissa. Tämä toisenpaikkakunnan kaveri matkii siinä pöydässä meidän taksikuskin puhetyyliä. Taksikuski aikansa kuunteli ja lähti sitten kävelemään kotiinsa. Tuli kohta takaisin baariin ja käveli sitä toispaikkakuntalaista kohti, tarkoituksenaan mennä hänen taakseen, jolloin muut pöydässä olevat varoitimme tätä, kaveri pyörähti ja hyppäsi ylös ja otti taksimiestä kiinni kädestä joka oli hänellä takkinsa sisällä "Napoleon tyyliin", vetäisi käden esille. Lattialle putosi vasara. Meinasi tulla tappelu, muut saivat kaverit rauhoittumaan. Taksikuski nosti vasaran käteensä ja lähti kotiinsa. Toispaikkakuntalaiselle sanottiin että antaa olla tästä edespäin taksikuskin rauhassa, ei kukaan puhetyylilleen mitään mahda. Kylän baarilla kävi joskus, yleensä tanssi iltoina vähän erikoisempaakin väkeä. Yksi heistä oli, tai paremmin kaksi heitä oli jotka erottuvat joukosta. He olivat sisaruksia. Heitä voisi kutua näiksi alkeellisiksi metsäläisiksi. He asuvat metsän keskellä erittäin huonoissa oloissa, tyttö oli täysi "lumppu" aivan miesten hyväksi käytettävissä. Eikä hän yleensä siellä tansseissa ollutkaan minkään muun takia. Velipoika oli kesäisinkin paksu mustapomppa päällä, sekä risaiset saappaat jalassa, saappaan varressa pitkä rautatanko. Ja se ulkonäkö muutenkin heillä vaatetuksen lisäksi on "erikoinen", erittäin epäsiisti. He eivät koskaan tulleet sisälle baariin eikä tansseihin, he olivat koko ajan ulkona. Nyt kun on tässä näitä apostolin kylä taustoja selvitetty niin palataampa takaisin soitto hommiin. Apostolin soitto hommat jatkuivat sitten eräitten veljesten tanssiyhtyeessä. Nämä veljekset olivat nuoria mutta taitavia soittajia ja laulajia. Heidän linja-auton kuljettaja isänsä oli myös taitava hanuristi, joka soitteli päätyönsä lisäksi erilaisissa tansseissa ja tapahtumissa hanuria. Veljesten yhtyeessä jonka he olivat aivan äskettäin perustaneet, kävi alussa aikamoinen soittajienkirjo ja vaihtuvuus. Veljekset olivat itse soitelleet aikaisemmin monissa eri yhtyeissä, joko tuuraajina tai vain tilapäisesti jonkun aikaa. Molemmat veljekset soittivat pääasiassa hanuria, mutta nuorempi veljeksistä myös soitti kitaraa ja bassoa aina tarvittaessa. Nyt tässä veljesten yhtyeessä vanhin veljeksistä soitti hanuria ja koskettimia. Nuorempi kitaraa sekä hanuria, apostoli tuli basistiksi, ja rumpali oli näin aluksi tilapäinen ja vakituista haettiin. Laulupuolen hoitivat veljekset sekä eräs solistiksi otettu tyttö, jolla oli kaunis ääni. Mutta hän ei oikein tahtonut pysyä yhtyeen soiton mukana, mutta jospa se siitä harjoittelulla alkaisi onnistua, tällainen oli ajatus. Yhtyeellä oli mukavasti keikkaa heti alusta alkaen. Olihan veljeksillä jo jonkin verran nimeä ja mainetta, tanssien järjestäjien piireissä. Rumpalit yhtyeessä vaihtui aluksi aika tiheään, kunnes sitten löytyi vakituinen. Laulusolisti tyttö lopetti jo alkumetrillä kun hän huomasi ettei tästä tule mitään. Veljekset tekivät lisäksi soolo ja duo keikkoja, yhtye soitti myös trio keikkoja. Yhtyeessä oli vierailevia solisteja sekä yhtye säesti tunnettuja solisteja keikoilla. Trio keikat oli yleensä ravintoloissa tai vastaavissa. Trio kokoonpano oli yleensä, että jompikumpi veljeksistä soitti hanuria (jos nuorempi veljeksistä oli niin silloin hän soitti myös kitaraa, jos taasen vanhempi niin hän soitti myös koskettimia), lisäkseen oli rumpali ja apostoli basistina. Tässä vaiheessa apostolikin oli jo taustalaulun lisäksi ruvennut laulamaan soolona, muutaman kappaleen keikoilla. Apostolin bravuuri kappaleet oli "Meni hermot" ja "Vanha holvikirkko" sekä keikan päätteeksi "Suhmuran Santra". Kerran yhtye oli trio kokoonpanossa soittamassa pienen kirkonkylän ravintolassa. Yhtyeen rumpali oli silloin erittäin väsynyt, keikkailun ja päätyön takia. Unet oli jääneet häneltä vähiin. Rumpali itse epäili että näinköhän hän jaksaa valvoa kokoillan. Onneksi jaksoi, mutta kuitenkin ensimmäisen setin aikana tahdissa pysyminen tuotti hänelle ajoittain ongelmia. Piti välillä kappaleen käydä sanomassa hänelle että "herätys" tämä juna taitaa pysähtyä liian aikaisin. Ja taas päästiin oikeaan tahtiin. Mutta tällaiseenkin rumpali oli varautunut. Hän kävi eka tauolla hakemassa metronomin autosta ja laittoi sen viereensä "naputtamaan" tahtia. Tämä auttoi. Kun keikka oli soitettu ja pakattu kamat autoihin. Kaikki soittajat olivat tullee eri kyydeillä tänne keikkapaikalle. Apostolilla oli kaverin kyydillä ja muillakin oli joku kaveri autoineen kuskaamassa. Kun oli kyseessä ravintola keikka. Niin siellä saattoi usein käydä että tauolla tuli otettua paukut, ja sitten vielä illan päätteeksi vielä parit lisää.

Ravintoloitsijat/ravintolat tarjosivat. Tämä oli hyvä syy ottaa kuskit mukana keikalle. Apostolikin oli tullut jo täysi-ikäiseksi, joten hänkin voi nauttia tällaiset "paukut". Itse kukin soittaja lähti sieltä sitten kyyteineen kotiaan kohti. Silloin oli tammikuu ja lunta tuli taivaalta aika sakeaan. Oli aamu yö ja pimeää, auton valot ei kovin pitkälle näyttäneet. Apostoli läksi soittajista viimeisenä kuskinsa kanssa. Kun he olivat ajaneet lumista ja mutkaista syrjäkyläntietä jonkun aikaa. Autoa kuljettanut kaveria huomasi tiellä lumen seassa jotakin punaista, vai näkikö hän vain väärin. Hän kuitenkin hiljensi auton vauhtia. Kyllä siellä jotain on. Auto pysäytettiin ja kuski katsomaan mikä siellä tiellä on. Lumen seassa keskellä tietä oli punainen sähkökitara. Kitara oli tämän nuoremman veljeksen, joka oli ollut myöskin soittamassa siellä kirkonkylä ravintolassa. Kitara näytti olevan täysin kunnossa. vähän vai luminen. Kitara otettiin kyytiin ja matka jatkui. Päästyään kotiinsa apostoli kantoi omat soittokamansa autosta sisälle, ja kuski jatkoi matkaa kotiinsa. Apostoli soitti tälle nuoremmalle soittaja veljekselle heti silloin aamuyöllä, kun ajatteli että hänkin on jo varmaan kotiinsa ehtinyt, ja olikin. Tämä soittajaveljes vastasi puhelimeen, apostoli kysyi että onko häneltä kadonnut mitään. Tähän tämä vastasi että kitara perskutti jäi sinne ravintolaa, vaikka hän oli kyllä ottavinaan sen. Mutta ei ollut kuitenkaan varma ottiko. Tähän apostoli vastasi että ei se jäänyt sinne, se on hänellä täällä tallessa. Siihen tämä soittajaveljes vastasi, hyvä kun otit sen. Apostoli siihen vastasi, kyllä sinä sen itse siltä ravintolasta olit ottanut. Mutta hän poimi sen kyytiin tuolta maantieltä, lumen seasta, se näyttäisi olevan kunnossa. Soittajaveljes oli laittanut sen kitaran farmariauton perälle, vieläpä ilman kitaralaukkua. Ajatellut että kyllä se siinä tämän matkan kestää ja pysyy. Mutta takaluukku oli huolimattomasti laitettu kiinni, se oli auennut vähän, ja kitara oli siitä pudonnut tielle. Tämä soittajaveljes oli kyllä huomannut että takaluukku ei ollut kiinni, kun kantoi soittokamansa sisälle. Mutta ei kuitenkaan ollut ajatellut, että kitara olisi voinut pudota siitä tielle. Kerran yhtye oli soittamassa eräällä vanhalla tanssilavalla erään tyttöjen sisäoppilaitoksen järjestämässä kesätapahtumassa. Tanssilava oli vanha, mutta siihen oli rakennettu uusi pieni laajennusosa. Sen laajennus osan nurkkaan esiintymislavantapainen. Esiintymislava oli pieni, siinä oli sateenvaralta ressukattona. Nämä tanssien "puuhamiehet" eivät varmaankaan olleet tällaista ennen järjestäneet. Ensimmäinen ongelma oli mistä virtaa laitteille. Paikka löytyi vanhanlavaosan ulkoseinästä, mutta siihen ei ollut kytketty virtaa päälle. Tästä sähkökaapin tapaisesta oli matkaa tälle "uudelle" esiintymislavalle muutama kymmenenmetriä, tarvittavan pitkä virtajohtokin puuttui. Kun nämä järjestäjät sitten aikansa mietityään, kävivät läheiseltä kyläkaupalta soittamassa lavanomistavan järjestönedustajalle. Sieltä sitten vihdoin ja viimein tuli henkilön, joka kytkisähköt ja toi tarvittavan pitkän virtajohdonkin. Nyt yhtye sai virtaa kamoihinsa. Keikkahan meni sitten ihan mukavasti. Mitä nyt viimeisinä tunteina yöllä oli hämäranpuoleista, sillä lavalla ei ollut valoja. Valonheittimet kyllä olivat lavan vanhassaosassa parissa nurkassa, mutta ne ei toimineet. Tämä lava oli ennen ollut suosittu tanssipaikka ja lavanhoitajat toimihenkilöt asiansaosaavia. Nyt lava tämä oli ollut muutaman vuoden käyttämättä. Lavanhoitajaksi olivat vaihtuneet, nyt nämä vastuussa olevat isä ja poika. Lava oli erään järjestönomistama. Nämä isä ja poika jotka tämä järjestö oli nimennyt uusiksi lavanhoitajaksi. Olivat täysin ummikkoja kumpikin tällaiseen toimintaa. He eivät kumpikaan olleet itse koskaan harrastaneet tansseissa eikä muissakaan huvitilaisuuksissa käyntejä. Tämän kertoi yhtyeelle eräs kyläläisistä. Sisäoppilaitoksen tytöt olivat luottaneet näiden isän ja pojan kykyihin tanssien toteuttamisessa. Siellä tanssilavalla sillä keikalla apostoli tutustui erääseen tyttöön. Se oli sitä aikaan, kun apostolilla oli tuota vientiä, melkein jokaisen tanssilava keikan jälkeen. Olihan sitä tietysti vientiä myös muittenkin keikkojen jälkeen, eikä vaan tanssilava keikkojen. Mutta asiahan oli näin myös monen muunkin soittajan kohdalla. Tämähän oli yksi niistä muusikon hommien hyvistä puolista. Talvella oli vähän nihkeämpää, mistä lie johtunut? Kai siitä kun tanssilava keikkoja oli vähemmän. Niin siis apostoli tapasi tytön siellä tanssilavalla. Apostolilla oli tuolloin "niin sanottu" tyttöystävä tuollakin hetkellä. Eli tyttö jonka kanssa hän on ollut enemmän kuin yhden illan. Niitä tälläisiä "tyttöystäviä" oli ollut aikaisemminkin jo useimpia. Olipa apostolilla takanaan jo lyhyt kihlauskin. No nyt apostoli oli langennut tämän sisäoppilaitoksessa opiskelevan, ja tanssilavalle tulleen kauniin tytön isku yritykseen. Tai eihän se jäänyt pelkästään yritykseksi, vaan tyttö onnistui siinä. Tämä tyttö menetti neitsyytensä seuraavana yönä, sitä se varmaan halusikin. Sellainen käsitys apostolille jäin siitä yöstä ja tytöstä. Mutta tämä tarina ei loppunutkaan tähän. Tämä lemmenyön seurauksena tyttö sitten "pamahti paksuksi". Tyttö oli silloin kuudentoista ikäinen ja apostoli kahdeksantoista ikäinen. Avioliitto siitä tuli. Presidentin kanslia antoi naimaluvan. Häät oli siis tiedossa, apostoli sopi tytön kanssa että hän, tyttö siis järjestäisi kaiken. Apostoli ei osallistu mihinkään, eikä mitenkään häävalmisteluihin. Tulee ainoastaan paikalle silloin kun häät on. Sitä apostoli korosti, että häiden täytyy ehdottomasti olla pienet, vai lähimmät sukulaiset kutsutaan. Ei mitään suurta, eikä mitään "häähumu hölynpölyä" saa olla. Joten he sopivat että tyttö sitten vaan ilmoittaa apostolille, kun kaikki on "valmista", päivän milloin häät ovat ja missä ne ovat. Niin apostoli tulee paikalle. Sitten se päivä tuli, oli ne häät. Tuleva vaimoni oli järjestänyt häät, mutta se pirulainen oli mennyt ihan kirkkohäät järjestämään. Vaikka oli ollut nimenomaan puhetta ihan pienistä häistä. Apostolia otti vähän pattiin, eikä niin vähääkään. Tähän naiseen ei siis voinut luottaa, oli apostolin päätelmä. Apostolista kun se koko avioliitto systeemi ja saatikka ne häät on ihan hölynpölyä. Ne oli muuten ainoat häät missä apostoli on ollut ja joihin hänet on kutsuttu (soittokeikkoja ei oteta lukuun). Kaikki nimittäin tiesivät ettei apostoli tykkää häistä sen teatterimaisuuden takia. Teatterista hän kyllä tykkää, mutta ei tällaisesta huonosta teatterista. Häät oli toisella paikkakunnalla kuin missä apostoli asui. Oli siis hääpäivän aamu. Apostolin äiti soittaa jo aikaisin aamulla, patistelee apostolia nousemaan ylös, sekä menemään pesulle ja pisulle, sekä kehottaa laittamaan pikaisesti hääkamppeet päälle. On lähdettävät ajamaan kirkolle, sinne on kerettävä ajallaan. Apostolista tulee ukkomies, voi saakelin saakeli, hän kiroilee. Hän ei ollut ehtinyt edes kunnolla vielä nukahtaa, ja piti jo nousta. Apostoli oli ollut edellisiltana soittokeikalla. Keikan jälkeen mennyt yöksi erään tytön luo, ja heillä oli ollut siellä niin mukavaa "nak nak". Asunnolleen hän oli tullut sen tytön luota vasta kukonlaulun aikaan. Kun pesut ja pisut oli nopsaan suoritettu. Sitten vauhdilla vanhempien autonkyytiin, jotka olivat jo tulleet paikalle ja odottivat autossa. Sitten vaan ajamaan kirkolle, jonne oli matkaa noin 100 km.

Kirkolle he kerkesivät ajallaan, vaimon tekele oli siellä jo odottamassa. Hän oli varannut apostolille parturi/kampaajan, joten ensin äkkiä sinne sitten. Kun he menivät sinne niin parturi/kampaaja sanoi "ettei näille hiuksille kannata tehdä yhtään mitään, nämä ovat jo hyvät", tarkoitti apostolin hiuksia. On muotia miehillä "Beatles-tukka + minivogue", sellainenhan apostolillakin on. Eli kansanomaisesti sanottuna "tiekarhunrepimä turve" päässään. Tämä apostolin tuleva vaimo oli myös käynyt tällä samalla parturi/kampaajalla aikaisemmin samana aamuna. Voi perkele minkälainen kampaus hänelle oli tehty, ei saatana ajattelee apostoli. Mutta ei kehtaa kuitenkaan sanoa tytölle itselleen mitään. Normaalisti tällä tulevalla vaimolla on pitkät suorat hiukset, mikä on apostolista hyvän juttu, se hiustyyli sopii tälle tytölle erittäin hyvin. Mutta nyt niihin hiuksiin oli tehty permanentti, ei saakeli. Nyt tyttö oli kerta permanentilla muuttunut kolmekymmentä vuotta vanhemman näköiseksi, vanhan näköiseksi akaksi. Niin siis...Ei yhtään hyvä! Tuleva vaimo laittoi itsensä valmiiksi kirkon sakastissa, häämekon päälleen ym. Sitten hän siirtyy kirkon eteiseen. Missä apostoli jo valmiina odottelee häntä. Apostolille on jo tässä vaiheessa iskenyt täydellinen vitutus päälle. Koska hän näkee sieltä kirkon eteisestä, että kirkon käytävän vasenpuoli on ihan täynnä porukkaa (morsiamen kutsumaa porukkaa) ja kirkon käytävän oikealla puolella on neljä henkilöä. Eli apostolin isä, äiti, sisko ja nuorin veli. Vanhin veli ja toinen siskoista eivät tulleet. Ei apostoli muista olinko hän heitä edes kutsunut. Tai ei hän ketään kutsunut, on voinut vain mainita. Mutta ei sillä niin väliä ole ketä on ja ketä ei. Ne tuli ketkä tuli. Apostolille se oli ihan sama, vaikka ei olisi tullut ketään. Siellä kirkon eteisessä ei olisi tarvinnut paljon vitusta lisää, niin apostoli olisin lähtenyt. Häntä vitutti ja rankasti siellä. Häät kirkolla on ohi. Vasta vihitty nuoripari menee sen jälkeen valokuvaajalle. Siellä kuvaaja hääkuvia ottaessa sanoo apostolille että, saisiko vähän hymyä, johon apostoli vastasin "että ei tässä pahemmin nyt hymyilytä". Eikä hymyä niissä kuvissa varmaan näy, siis apostolilla. Häävastaanotto oli järjestetty morsiamen vanhempien kotitalolle. Nuoripari alkaa ottaa onnitteluja vastaan, pöydän takana seisten. Siinä heidän edessä pöydällä palaa kaksi kynttilää. Apostoli siinä jotain kumartuu tekemään, ja silloin hänen hiuksensa syttyvät palamaan, pöydällä olevan kynttilän liekistä. Apostoli onnistuu sammuttamaan tulen hiuksistaan. Eikä siitä suurempaa vahinkoa tule. Mitä nyt abostolin hiukset ovat toiselta puolen lyhyemmät. Mutta hänen äiti tulee kertomaan, että apostoli oli siinä tilaanteessa, kun hiukset syttyivät palamaan. Sanonut jotaina, mikä se ei ollut kovin nättiä. Häävieraat olivat vähän aikaa monttuauki katselleet toisiaan, hänen kommenttinsa jälkeen. Abostoli itse ei muista mitä silloin tuli sanottua. Koska hän keskittyi sammauttamaan hiuksiaan. Myöhemmin kun ihmiset kyselevät heidän hääyöstään. Abostoli vastaa ette hänellä ola minkäänlaista muistikuvaa mistään hääyöstä. Hän huomauttaa vielä, että tämä muistamattomuus ei johdu mistään päihteistä tai muusta vastaavasta. Vaan ainoastaan siitä, että ne tapahtumat ei ole olleet hänelle silloin mitenkään merkittäviä. Joten ne ei ole jääneet muistiin mitenkään. Hän ei muista myöskään sitä, mistä ja milloin he ostivat kihlat. Mutta onko sillä mitään merkitystä, muistaako vai ei. Yksi asia siinä vaimon perheessä ja vaimossa myöskin, erityisesti apostolia ärsytti, ettei ihminen voi olla erilainen kuin muut. Tällä hän tarkoitti lähinnä vaatetusta ja ulkonäköä. Täytyy olla pukeutunut samoin kuin muutkin, ja tukkaleikattu samalla lailla kuin muillakin, partaa ja viiksiä ei saa olla. Apostolista alkaa tuntua että onko hän ollenkaan suomessa, vai onko kiinan tai neuvostoliiton maaperällä. Eletäänhän jo aikaa 70- luvun alussa. Tässä tapauksessa kylläkin pienessä kirkonkylässä, ja siellä maaseudulla, isolla maatilalla. Häitten jälkeisinä päivinä. Abostoli vaimo ja hänen vanhempansa kuljettivat häntä kaiken maailman enojen, setien ja tätien ym sukulaisten luona näytillä. Tässä on minun/meidän tyttären aviomies. Olihan heistä moni nähnyt abostolin jo häissä. Mutta vielä piti kuitenkin kuljettaa näytillä, kuin jotain sirkus "erikoisuutta". Abostoli oli aviomies joka oli puettu mustaanpukuun, oli valkoinen kauluspaita ja musta kravatti sekä saatanan kiiltävät mustat kolmekymmenluvun malliset nahkakengät. Mutta abostoli ei kuitenkaan ole varmaankaan kenellekään, tämän näyttelykierroksen kohde henkilöille miellyttävä uusi tuttavuus, vaatetuksestaan huolimatta. Niin abostoli itse arveli. Yritti hän tosin käyttäytyä kunnolla ja... Mutta ei se tainnut onnistua. Kahvin hän joi ja pullan söi, mutta muuten oli "huhu turhautunut". Ja sen varmaan kaikki älylliset huomasi. Tämä sukulaiskiertue asun/vaatetuksen oli anoppi apostolille hankkinut. Tämä avioliittoon ei pitkään kestänyt, noin reilun vuoden ja sitten he päätyivät eroon. Poika syntyi avioliiton aikana, erossa hän jäi äidin hoiviin. Yhteistä asunto ei apostolilla ja tällä vaimolla ollut milloinkaan. He asuivat tämä lyhyeksi jääneen avioliiton ajan, eri paikkakunnalla. Vaimon vaatimus oli heti avioliiton aluksi, että apostoli jättää soittohommat sikseen. Tytöt tykkäsi soittajapojista, he olivat tavoiteltuja poikakavereina. Mutta aviomiehenä sellainen kuin muusikko on huono vaihtoehto, eikä sovi ollenkaan aviomieheksi. Ne ovat rahattomia juoppoja retkuja. Tällainen asenne muusikkoja kohtaa oli apostolin vaimolla sekä hänen vanhemmillan. He kun olivat olevinaan niin sanottua "parempaa perhettä". Onhan se vasta vihitylle vaimolle liikaa että mies on 3-4 iltaa/yötä viikossa pois kotoa, ties missä. Muka soittelemassa ja harjoituksissa.

Niinpä oli parempi, että he asuivat erillään, ja vieläpä eri paikkakunnilla. Tämä soittohomman lopettaminen, kun ei sopinut ollenkaan apostolille. Apostolin soitto hommat jatkuivat normaalisti vielä pari viikkoa häitten jälkeen. keikkoja olisi ollut mukavasti. Mutta apostolin oli kuitenkin soittohomma lopetettava joksikin aikaa sillä armeija kutsui. Apostoli ei oikein innostunu siitä armeijan touhusta. Armeija oli hänelle paskajuttu mutta käytävähän se oli. Mutta apostoli suoritti sen omalla tavallaan. Se tapa ei ollut kovin yleisesti käytössä varusmiehillä, mutta kuitenkin muutama muukin tätä tyyliä käyttävä oli. Oli muun muassa kilpamoottoripyöräiliä (TT-ajaja silloin nykyisin RR) Jussi joka suoritti palvelustaan samassa komppaniassa kuin apostol. Oli siis pari Apostoli ja Jussi sotamiehet hahaahaa! Heillä ei ollut varusmiespalvelusta vastaan noin yleisesti ottaen mitään, se on hyvä olla olemassa. Mutta itse he eivät henkilökohtaisesti antaneet paljon arvoa koko varusmiespalvelukselle. He eivät tykänneet puolustusvoimain koulutus "tyylistä". Heitä otti päähän esimerkiksi sanonta, "siellä sinusta tehdään mies". Mutta se on vain sanonta. Joku lesbo nais-sotilas voi toivoakin että näin kävisi, mutta yhtä munattomia ne on sieltä lähtiessä kun sinne tullessa. Vitut siellä varusmiespalveluksessa mitään miehiä tehdään, miehet tehdään siviilissä. Jos sinusta ei ole ennen varusmiespalvelusta tullut miestä, niin ei sinusta miestä tule sielläkään. Tälläisiä olivat apostolin ja Jussin mielipiteet tuohon "siellä sinusta tehdään mies" hokemaan. Mihin tämä sitten perustuu. Siihen että suurin osa mitä siellä armeijassa tehdään, tai tehtiin ennen. On tyhjänpäiväistä, ajankulu hömppää. Jokainen osaa ampua, jos ei osaa niin sittenhän voisi järjestää pakollisia aseen käsittelyä kursseja. Aseen käsittelyn oppi hyvin jo parissa viikossa. Rivimiestenhän ei muuta tarvitse osatakkaan. Koulutusta voisi antaa samanlailla muille ryhmille kurssimuotoisena. Seuraavassa apostolin ja Jussin tarinassa kerrotaan heidän varusmiespalvelus ajasta. Ja siitä miten he sen hömpän karsivat silloin pois. Siinä selviää heidän ajatukset ja käsitykset siitä miestehtaasta. Kun he sitten olivat siellä varuskunnassa, kasarmilla, komppaniassa ja siellä omassa tuvassan. Katselivat niitä alokkaita ja niitä yli innokkaita alikersantti ja korppi raukkoja. Heidän ajatuksensa vain vahvistui siitä paskasta, ja pelleilystä. Mitä tekemistä tuollaisella paskalla on isänmaan ja maanpuolustuksen kanssa. Omasta osaltaan he pistivät siis stopin koko hölynpölylle. Nyt kun eletään 2010-lukua, niin suurin osa siitä humpuukista ja hölynpölystä on poistunut varusmieskoulutuksesta, mitä oli 70-luvun alussa ja josta apostoli ja Jussi kieltäytyivät. Ei se ole heidän ansiotaan. Koska sillä ei ollut mitään merkitystä miten he suorittivat varusmiespalveluksen. Mutta he huomasivat jo silloin, että suurin osa siitä oli paskaa, eivätkä alistuneet siihen paskaan. Yhtä hyvinhän olisi esimerkiksi cooperintestin voinut suorittaa kirjallisena kirjekurssin kautta, sama hyöty olisi saatu maanpuolustuksellisesti katsottuna. Se huomion he myös tekivät. Mitä hölmömpi ja yksinkertaisempi henkilö/sotilas oli kyseessä, niin sitä enemmän se hyppi. Koulutetut ja älykkäät saivat natsansa ilman hyppimistä. Näinhän se on täällä siviilissäkin, hölmö hyppii ja viisas pääsee vähemmällä. Tämä tarinani ei ole mikään "kehumistarina". Tämä on heidän apostolin ja Jussin tarina, ja on totta. Kuten tuossa alustuksessa tuli jo mainittua. Puhutaan että. Armeija on kovajuttu ja siellä tehdään miehiä. Mutta ei apostoli ja Jussi huomanneet siellä mitään tuollaista. Kovajuttu ja miehiä tehdään. Jotkut voivatkin kokea sen noin. Kokekoon he sen niin. Se on heidän asiansa. Mutta apostoli ja Jussi eivät paljon satsanneet koko asevelvollisuus touhuun. Sitä oltiin nuoria, oli "vauhtipäällä". Oli paljon muitakin juttuja meneillään, ja ne oli ne pääasiat, jotka hoidettiin. Nämä tämän tarinan tapahtumat apostolin ja Jussin asevelvollisuus ajalta, voivat joistakin tuntua mahdottomilta, eli ei mahdollista. Mutta kaikki on mahdollista kun sen vaan tekee. Jos asenne on sellainen että tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Kuten asevelvollisuus ajalle ei ollut mitään merkitystä heille. He eivät arvostaneett asevelvollisuutta pätkääkään, nii tämä kaikki oli helppoa. Nyt joku voi ajatella että, miksi he eivät hakeutuneet siviilipalvelukseen. Eivät hakeutuneet koska siihen aikaan ei ollut sellaista mahdollisuutta, kuin siviilipalvelus. Oli vaan mahdollisuus kieltäytyä kokonaan asepalveluksesta. Jos kieltäydyit niin se tiesi vankeutta kolmetoistakuukautta (13kk). Se ei kiehtonut vaihtoehtona. Näin he olivat ajatellet, kumpikin omalla tahollaa. Että suorittavat asevelvollisuutensa omalla tavallan, ja niin he tekivätkin. Kun piti mennä varuskuntaa ilmottautumaan sillon klo 24.00 mennessä. Kale ei silloin kerinnyt sinne varuskuntaan ihan ajallaan. Mutta ottivat ne hänet myöhästyneenäkin vastaan, ilman mitään tyhjiä murinoita. Varusmiespalvelus aika meni sitten pelleilyksi. Koska siellä oli niin paljon paskaa ja humpuukia. He kieltäydyin järkiään kaikesta sellaisesta, joka ei ollut heidän mielestään järkevää touhua. Kaiken näköiset juoksut ja pyörällä ajelut sekä hiihtelyt sai heidän puolesta olla. He eivät niihin lähteneet mukaan. Apostolilla oli kaiken lisäksi normaali kehonlämpö 37.2 C astetta. Hän sai aina tarvittaessa vapautusta palveluksesta, kun käväisi vain lekurilla. Apostolihan kävi siellä ahkeraan. Apostoli ja Jussi eivät tunteneet toisiaan ennen varausmiespalvelusta. Kun he olivat olleet muutaman päivän armeijassa, niin he humasivat. Että heidän ajatuksensa ja "temppunsa" menee aikalailla yksiin. Siitä se heidän varusmiespalvelus vasta alkoi. He kävivät omalla luvalla silloin tällöin kaupungille ottamaan vähän näkäräistä. Jussin moottoripyörällä. Jussi oli jo silloin lupaava, myöhemmin hyvin menestynyt TT-kilpa-ajaja eli ratamoottoripyöräilijä (nykyisin RR). Jussin ensimmäinen toteamus Apostolille oli ensimmäisenä varuskunta aamuna tupakkapaikalla. Hän totesi näin muusta komppanian varusmiesporukasta. Täällä taitaa olla peräkamarinpoikien kerhon kokoontuminen. Olenkohan minä nyt tullut oikeaan paikkaan. Heidän tuli sitten vedettyä armeija läpi vähän niin kun, lonkalta, omalla tyylillä. Tässä tarinassa on vain muutamia juttuja, siitä miten he varusmiespalveluksensa suorittivat. Ensimmäisen kerran kun heihin iski pitkävetisyys, eikä aika tuntunut kuluvan mitenkään. He saivat siinä ajatuksen, että tuollahan jossain kasarmialueen rajamaillahan on se "henkilökunnankerho", josta heille yksi kessu (entinen huoltoasemayrittäjä) oli kertonut. Tämä "henkilökunnankerho" sijaitsi varsinaisen kasarmialueen ulkopuolella. Aivan siinä kasarmialueenrajan tuntumassa, vanhassa varuskunnan rakennuksessa. Alue oli kuitenkin armeijan alueetta. Tämä "henkilökunnankerho" oli sellainen jossa kapiaiset, sekä muut varuskunnan työntekijät viettivät vapaa-aikaansa. Se ei ollut mikään upseerikerho, siellä oli kaiken arvoisia upseereita, sekä varuskunnassa työskenteleviä siviilejä. Niin se ajatus tuli heille, että menevät tälle "henkilökunnankerholle". Ottamaan muutamat. Heidän ajatuksenaan oli että kai siellä joku tuttu on, jotta saavat juomia hekin. He läksivät sinne kävelemään. Sille alueelle ei ollut varusmiehillä asiaa ilman lupaa, koska se ei ollut kasarmialuetta. He olivat siis menossa puntikselle. He löysivät rakennuksen, eli perillä olivat. Sitten vaan reippaina poikina sisään. Ovella katselivat, että onkos täällä ketään tuttuja, ja olihan siellä. Heidän komppanian luutnantti. Hän olisi nyt heidän "lupalappu". Pojat menivät hänen pöydän luo. Siinä istui saman pöydänympärillä pari muutakin kapiaista, he olivat patteriston puolelta. Pojat kysyivät "saako istua". Luti katsoi vähän ihmeissään. Jussi kertoi miksi he olivat tulleet. Jussilla oli tapana aina muutamalla kirosanalla tehostaa sanomaansa, ja niin hän teki nytkin, kiroili välillä. Luti kuunteli hymyssä suin, sitten naurahti ja samoi "varmaan tiedättekin että tämä ei ole teille luvallista. Nämä tilat on tarkoitettu henkilökunnalle, ei varusmiehille. Olette sitä paitsi kasarmialueen ulkopuolella luvatta. Mutta istukaa nyt sitten. Tästä ei kyllä teille hyvää seura," Pojat siihen että " Ok, kaikki tuleva otetaan vastaan". Illasta muodostui oikein rattoisa ja hauska, eikä janokaan päässyt yllättämään. Juoma oli hyvää ja sitä oli riittävästi tarjolla. Jussi vielä nautittujen juomien vaikutuksen alaisena, kauppasi kapiaisille mantteliaan yhdestä viinapullosta. Ei muuten onnistunut. Niinhän siinä sitten kävi kun arki koitti, että he kumpikin saivat kaksikymmentäneljä vuorokautta putkaa. Ja se putka oli siihen aikaa sellaista, että olivat koko ajan putkassa. Lukuun ottamatta tunnin kävelyä päivällä, pääesikunnan parkkipaikalla vartijan seurassa. Tuo vastaa nykyajan vankilan "pytty" tuomiota/rangaistusta. Erikoisuutena näihin heidän putkatuomioihin tuli se, että heidän täytyi nämä putka tuomiot kärsiä eri varuskunnissa. Eli Jussi toisessa ja apostoli toisessa varuskunnassa. Miksikö näin?? Selitys oli tällainen. Koska putkavartio on varusmiehistä koostuva. Niin on olemassa sellainen vaara, että jos he, siis apostoli ja Jussi ovat samassa päävartiossa, suorittamassa putkarangaistustaan. Niin he voivat yhdessä aiheuttaa hämminkiä ja yllättäviä tilanteita. Kun vielä vartiovarusmiehillä on aseissaan kovat piipussa. Niin on kaikkien turvallisuuden kannalta parempi ettei he ole samassa päävartiossa/putkassa. Ei siksi että he olisivat aseisiin tarttuneet. Vaan vartiossa olevista varusmiehistä kun ei voi olla varma, miten he toimisivat yllättävissä tilanteissa. Eli apostolin ja Jussin turvallisuuden takia.

Erään toisen kerran kun heidän teki mieli lomille. He menivät illalla komppanian ylivääpelin kotiin. Sanoivat ylivääpelille olevansa menossa lomille, nyt tarvittaisi vain luvat. Ylivääpeli sanoi "ettei se käy", jolloin he sanoivat ylivääpelille. "Se on hänen asiansa, mutta he menevät nyt lomille". No se ylivääpeli sitten viimein suostui, kun he aikansa juttelivat. Ylivääpeli ilmoitti komppaniaan että nämä varusmiehet lähtee, nyt heti kahden päivän lomalle. Vielä sellainen ehdon se ylivääpeli asetti heille että, hiukset on sitten lyhyet kun he tulevat lomilta. Heillä kun oli sellaiset "beatles" tukat. He tulivat sitten aikanaan lomilta. Apostoli olin viisi päivää ja Jussi viikon. Muutamat päiväthän siinä ylimääräistä lomaa tuli, mutta tulivat kuitenkin. Hiukset ne jäi kummaltakin lyhentämättä. Taas kilahti putkaa, tämän lomailun takia. Tällä kertaa myös kaksikymmentäneljä vuorokautta molemmille. Ja sama juttu kun aikaisemmin. Eli eri varuskuntiin kärsimään putkatuomioita. Tämän jälkeen jo viimeisetkin kapiaiset alkoi uskoa, ettei heistä kunnon varusmiehiä saa mitenkään. Ainakaan "simputtamalla". Apostoli ja Jussi alkoivat saamaan joitakin erivapauksia ja tekemisiämme katseltiin välillä "sormienvälistä". Aika lailla omaehtoisesti saivat varusmiespalvelunsa suorittaa. Mutta kuitenkin järkipäässä ei hölmöillen. Eihän he edes osanneet hölmöillä. Varusmiespalvelusaika oli apostolilla kestoltaan noin 11 kk, ylipalvelusaika mukaan lukien. Apostoli sai vain kaksi virallista lomaa koko varusmiespalvelunaikanaan. Jotka olivat valaloma ja sitten kolmen vuorokauden loma. Joka myönnettiin kun apostolin anoppi oli komppanian ylivääpelille soittanut, ja pyytänyt laskemaan hänet lomille. Koska apostolista oli tullut poikalapsen isä. Apostolihan oli kaikki lomat palanut. Ylivääpeli myönsi apostolille kolmen vuorokauden loman. Sanoi vielä että muista sitten käydä lomallas sitä poikaasi ja vaimoasi katsomassa. Silloin sattui olemaan juhannusaatto kun apostoli läksi "isyyslomalle". Niinhän siinä sitten kävi että apostoli eksyin juhannuksenviettoon. Viimeisenä lomapäivänä kun apostoli oli palaamassa takaisin varuskuntaan ja hänellä oli kaamea krapula. Niin silloin apostoli vasta muistin käväistä pikaisesti vilkaisemassa lastaan ja vaimoaan sairaalan synnytysosastolla. Komppanian ylivääpelihän oli muistuttanut apostoliin lähtiessä "isyyslomalle" että muista sitten käydä katsomassa lastasi ja vaimoasi. Mistähän se ylivääpeli tiesi että apostolilla on tuo "muisti" ajoittain niin huono. Komppanianpäällikkö jota pidettiin komppaniassa kovana ja vittumaisena miehenä. Kutsui jo varusmiespalvelun alussa apostolin juttusilleen. Silloin he puhuivat asiat halki ja apostoliteki tälle vittumaiselle komppanianpäällikölle selväksi mitä hän ei "sulata" tässä armeijan systeemissä. Kertoi hänelle senkin miksi ei. Komppanianpäällikkö sanoi hänelle että hänen on kuitenkin aina annettava apostolille ainakin muodollinen rangaistus. Jos hän tekee jotain joka ei ole sallittua tai jos kieltäytyy jostain. Näin ennen kaikkea muitten varusmiesten takia, ettei vaan toiset varusmiehet ala luulla, että täällä saa ihan miten vaan käyttäytyä, eikä rangaistusta tule. Näitten jutustelu tuokioiden jälkeen ja seurauksena apostolista tuli erällätapaa komppanianpäällikön luottomies. Aina kun oli sellaisia tapauksia varuskunnassa, jossa tarvittiin varusmies saattajaa. Saattajata joka joutui näitä tehtäviään suorittaessaan kantamaan asetta mukanaan. Asetta jossa oli kovat piipussa. Niin apostoli valittiin aina näihin tehtäviin. Apostoli sai tehtäväkseen kuljettaa yksin seonneita "hulluja" ja linnankundeja ym lääkärille sekä hoitoon. Kale kysyi kerran komppanianpäälliköltä, miksi juuri hän. Komppanianpäällikkö totesi vain, että sinä olet sellainen mies luonteeltasi että et sinä ketään ampuisi, ellei nyt sitten sattuisi olemaan oikea tosipaikka kyseessä. Eli jonkun henkeä uhattaisiin. Heillä oli, siis komppanianpäällikölle ja apostolille syntynyt järkevä toiminta ja keskusteluyhteys kaikesta. Ilman minkäänlaista pokkurointia. Tosin tämä käytäntö vain kun he keskustelivat kahden kesken. Eli ei muitten varusmiesten nähden eikä kuullen.

Kerran komppanianpäällikkö kutsui apostolin luokseen, silloin sattui varuskunnassa olemaan vähän sekavatilanne päällä. Koska eräs alokas oli uhkaillut tappavansa kaikki ja etsinyt asetta. Komppanianpäällikkö sanoi apostolille. Että auto tulee komppanianrakennuksen eteen, sinä otat aseen ja viet alokkaan lääkärille. Sinähän tiedät, miten toimitaan. Apostoli sanoi tietävänä erittäin hyvin miten toimitaan. Kuorma-auto tuli komppanian eteen. Apostoli otti konepistoolin ja lippaallisen kovia. Käveli ulos auton luo. Sanoin kaverille jonka vartiosotilaat olivat tuoneet putkasta kuorma-auton luo. Me lähetään nyt, hypätäänpä tuonne kuorma-auton lavalle kuljetuskoppiin. Sitten matka alkoi lääkärille toiseen varuskuntaan. Kaverihan rauhoittui heti siinä autossa, kun huomasi että saattaja ei ollutkaan mikään nipottaja. Vaan on oikea ihminen, kylläkin ase sylissään. Siinä he sitten juttelivat matkan aikana niitä ja näitä. Heidän piti ajaa kaupungin halki matkalla sinne toiseen varuskuntaan. Kaveri siinä istuessaan totesi, mitä teet jos hän nyt hyppää ja lähtee pakoon. Niin apostoli sanoin, elä nyt ainakaan hyvä mies hyppää, särjet itsesi. Mutta jos meinaat tosiaan hypätä, niin hyppää silloin kun pysähdytään liikennevaloihin. Mutta sen sanon sinulle ettei kannata, sillä kun pääsemme lääkärille, saat punaiset paperit ja pääset heti pois, sen takaan. Kaveri kysäisi siihen vielä että ampuisitko, jos hän lähtisi pakoon. Apostoli sanoi siihen. En varmasti ampuisi, en edes varoituslaukausta. Ei sitä rauhan aikana toisiamme ammuta. Ja lisäsi. Sen takia hän on tässä sinua saattamassa. Koska komppanianpäällikkö luottaa minuun, etten minä ketään ammu. Sanoi siinä samalla vielä, ettet muuten ole ensimmäinen kaveri jota hän tällä lailla vie, punaisia papereita hakemaan. Ylipalvelusajan joka oli 48 vrk apostoli toimi ryhmänjohtajana ja päivystäjänä (ei apupäivystäjänä) komppaniassa. Ylipalvelusta suorittaessan ja päivystäjän vuorossa ollessa. Hänen tehtävä oli aamulla komppanian alokkaiden kokoaminen taisteluvarustuksessa varuskunnan etupihalle. Jos olivat lähdössä esimerkiksi metsäharjoituksiin. Pihalta sitten kouluttajat jatkoivat alokkaiden kanssa metsäänharjoituksiin tai mihin milloinkin. Apostoli komensi uudet alokkaat valmiiksi tupien käytäville riviin, ja siitä sitten tupa kerrallaan vei heidät pihalle riviin. Lopuksi tarkisti kaikki tuvat että ne oli kunnossa ja kaikki alokkaat ulkona. Yhdessä tuvassa olikin kerran yksi alokas joka touhusi siellä hurjana. Apostolin nähdessään hän säikähti ja teki asennon. Johon apostoli heti, älä turhia ei tässä ole aikaa tuollaisiin hömpötyksiin, lepo vaan. Apostoli kysyi alokkaalta. Missä ongelma, alokas alkoi kertoa ettei hän saa panoksenmurskaajaa rynnäkkökivääriin laitettua. Alokkaalla oli lisäksi rensselit ym päälle laittamatta, kaiken lisäksi alokas alkoi itkeä. Apostoli antoi hänelle nenäliinan, ja sanoi että tämä touhu täällä on vain leikkiä, ei tätä kannata noin vakavasti ottaa. Apostoli otti alokkaalta rynnäkkökiväärin ja laittoi patinmurskaajan paikoilleen. Antoi ohjeita alokkaalle miten toimia ja mitä laittaa päälle. Sitten menivät ulos ja alokas riviin muiden joukkoon. Apostoli komensi alokkaille asento, teki ilmoituksen ylikersantille ja luovutti alokkaat hänen komentoon. Apostoli olin jo aikaisempina päivinä kiinnittänyt huomion. Tähän pieneen ja arkaan, sekä pelkäävään oloiseen alokkaaseen. Apostoli oli huomannut käytävällä tupakkapaikalla istuessa, että tämä alokas ei liiku tuvastaan iltaisin minnekkään. Ei tule edes käytävän päässä olevaan oleskelutilaan. Missä muut alokkaat aikaansa kuluttivat palvelusajan ulkopuolella, jutellen ym. Jos eivät olleet sotilaskodissa (sotkussa). Apostoli päätti käydä alokkaan juttusilla illalla, kun alokkaat ovat palanneet harjoituksista metsästä. Ruokailun jälkeen suurin osa alokkaista läksi sotkuun, tekivät ilmoituksen apostolille joka oli päivystäjänä. Siihen aikaan tentattiin ilmoitusta tekeviltä alokkailta, kauluslaatta arvomerkkejä. Jos halusivat sotkuun mennä. Apostoli ei tätä tenttiä alokkaille koskaan suorittanut. Ainoastaan antoi ohjeita, jos huomasi jotain rikkeitä tai epäkohtia. Esimerkikisi vaatetuksessa. Sinä iltana suurin osa alokkaista oli mennyt sotkuun tai jonnekin muualle. Komppaniassa oli hiljaista. Apostoli meni tupaan missä oli tämä pieni arka ja pelokkaan oloinen alokas. Hän ei ollut käynyt tekemässä ilmoitusta apostolille sotkuun menosta. Apostoli päätti tarkistaa tilanteen. Tämä alokas loikoili punkassaan ja kun apostoli astui tupaan, hän säikähti ja hyppäsi ylös punkasta. Ryhtyi kenkiä jalkaansa vetämään sekä takkiaan napittamaan. Apostoli sanoin että seis seis seis seis ota iisisti. Ei mitään tarvitse laitella kaikki on ok. Kysyi alokkaalta miksi et ole mennyt sotkuun. Alokas siihen että, "en minä". Apostoli siihen, "miksi et". Alokas vastaa "ettei hän pääse. Apostoli siihen "et pääse, miksi et pääse". Alokas kertoo että hän on kaksi kertaa yrittänyt. Mutta päivystäjä ei ole päästänyt. Ne vain nauravat hänelle. Apostoli siihen, no johan nyt on perkele. "Laita nyt päällesi ja me lähetään nyt heti sotkuun". Yksi korpraalin lupautui päivystäjäksi siksi aikaa kun apostoli on sotkussa. Niin sitten apostoli ja tämä arka alokas läksivät sotkuun. Jossa tämä alokas ei ollut vielä ennen käynyt. He joivat munkkikahvit ja tutustuivat sotkun paikkoihin. Ja mikä tärkeintä että tämä alokas sai soitettua kotiinsa sotkun puhelinkopista. Tätä soitto mahdollisuutta varusmiehillä ei ollut muualla kuin sotkussa. Siinä sitten illan mittaan juttelivat niitä ja näitä. Komppaniaan palasivat sitten aikanaan. Apostoli muistutti vielä alokasta, tämän sotku reissun päätteeksi. Että niin kauan kuin hän on täällä komppaniassa. Aina kun haluat sotkuun ja et onnistu pääsemään niin tulee käymään hänen luonaan ja homma järjestyy. Ilman mitään pelleilyä. Ja jos sinulla tulee muita ongelmia, niin heti vaan tulet hänen luokseen, kaikki järjestyy. Näin hän opastin alokasta. Useamman kerran tuli heidän käytyä yhdessä sotkussa. Ennen kuin alokas sinne yksin uskaltautui. Päivystäjälle ilmoituksen tekeminen alkoi luonnistaa. Tosin apostoli olin päivystäjän vierellä alokkaan tehdessä ilmoitusta ensimmäisiä kertoja. Ihan vaan varmistamassa ettei asiattomuuksiin mennä. Niinhän siinä sitten kävi että kun apostolin aika tuli lähteä siviiliin. Niin tämä pieni arka ja pelokas alokas oli enää vain pieni, arkuus ja pelokkuus olivat kaikonneet. Apostoli sai myös tämän alokkaan itsensä kertomana selville sen. Että tämän alokkaan olivat pelotelleet, siviilissä olevat armeijan käyneet kylänmiehet paska puheillaan. Että siellä armeijassa sinä joudut kuseen. Kauheita kauhukuvia maalailleet armeijasta poikaressulle. Apostoli sanoi monta kertaa tälle alokkaalle. Muista ne puheet ovat olleet kaikki puppua täyttä paskaa voit unohtaa ne kaikki. Isää ja veljiä tällä pojalla ei ollut. Hänen isä oli kuollut hänen ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen. Hän oli kasvanut perheessä, jossa oli hänen lisäkseen äiti ja sisko. Apostoli oli hyvä ampuja, hän ampui monta valiota. Sai niistä valioistaan lomaakin. Mutta ei voinut käyttää niitä lomia. Kun hänellä oli niitä rangaistuksia päällä. Hänet valittiin tarkkampujaryhmään. Mutta siitä hänet erotettiin, epäasiallisen sotilaskäytöksen vuoksi. Apostoli oli ennen armeijaan tuloaan ampunut siviilissä vain starttipistoolilla ja ilmakiväärillä joka oli tehoton, panos jäi usein piippuun kun sillä ampui. Kalen yleiskunto myös romahti varusmiespalvelun aikana. Mutta siviliin päästyään hän sai kuntonsa taas takaisin. Se on se oikeanlainen liikunta. Kalen siviiliin lähtö lähestyi, mutta sekään ei mennyt ihan niin kuin olisin pitänyt. Oli passikuvaukset sotilaspassiin, passikuvan hinta oli 3 mk jonka maksaa sotilas itse. Tämähän ei sopinut apostolille, apostoli ei maksanut. Koska tämä varusmiespalvelus on valtion juttuja niin maksakoon valtio. Yhteisymmärrykseen ei asiasta päästy. Joten aposteli läksi siviiliin ilman sotilaspassissa olevaa kuvaa. Apostoli meni kotikaupungin poliisilaitokselle hakemaan leimaa sotilaspassiin. Ei hän sitä tietenkään saanut. Kun ei ollut sitä kuvaa siinä sotilaspassissa. Se siitä sitten, paskat olkoon koko passi. Meni muutama vuosi. Apostolin tytär tarvitsi vihkoa kauppaleikkeihinsä, apostoli annoin sen sotilaspassin tyttärelle kassakirjaksi tyttären kauppaleikkeihin. Se kun oli tyhjänpanttina ei kuvaa ei leimaa. Muutaman vuoden kuluttua varusmiespalveluksesta apostolille tuli kutsu kertausharjoituksiin. Ei apostoli innostunut siitä kutsusta. Hän oli siihen aikaan töissä eräässä metallifirmassa työnsuunnittelijana ja työparina hänellä oli insinööri Masa. Masa sai myös kutsun samoihin kertausharjoituksiin. Konepajapäällikkö ja muu johtoporras laati kaikenlaisia anomuksia ja papereita sotilasläänin esikuntaa, ettei insinööri Masa voi tulla kertausharjoituksiin. On tärkeitä projekteja meneillään ja häntä tarvitaan työpaikallaan, mikä olikin totta. Tuli sitten lauantai jolloin klo 12.00 mennessä täytyi viimeistään ilmoittautua kertausharjoitus paikkakunnalla. Insinööri Masa ei saanut vapautusta, joten hän ilmoittautui kertausharjoituksiin, ja odotti tapaavansa apostolin myös siellä. Mutta apostoli oli suunnitellut aivan muuta, noin klo 11.30 Apostoli soitin erään pienen kirkonkylän puhelinkioskista puhelinnumeroon joka oli kutsuntalapussa. Puhelu meni jonnekin puolustusvoimien komentokeskukseen kertausharjoitus paikkakunnalle. Puhelimeen vastaa ensin joku pienempi arvoinen kapiainen, hän antaa puhelimen toiselle kapiaiselle joka oli arvoltaan joku, mikä lie kapteeni ollut. Apostoli kertoi hänelle etten voi nyt tulla kertausharjoituksiin. Koska hänellä on meneillään perheen majanmuutto ja se on vielä pahasti kesken. Ja lisäksi heidän tytär on kipeä (kahden vuoden ikäinen, apostolin uudesta avioliitosta). Joten hän en voi nyt jättää vaimoa ja lasta tässä tilanteessa. Kapteeni vastaa siihen että, "tänne on tultava paikanpäälle, (n.85 km) tätä asiaa ei voi puhelimessa käsitellä". Apostoli sanoin siihen että "onko siellä paikalla ketään sellaista henkilöä joka voisi päättää tämän asian nyt tässä puhelimessa", kapteeni siihen, että "ei", apostoli siihen "no en voi sitten mitään muuta tässä tilanteessa, kuin että täytyy olla tulematta sinne". Tämä kapteeni siihen heti että "he..he hetkinen.. hetkinen, sotilasläänin komentaja everstiluutnantti astui juuri sisään... hetkinen". Seuraavaksi puhelimesta kuului everstiluutnantti xxxxxxxxx puhelimessa, apostoli esittelin hänelle itsensä sekä kertoi hänelle aivan rehellisesti ja suoraan kaikki samat asiat mitkä olin kertonut jo aiemmin puhelimessa olleelle kapteenille, eli asiat miksi en voi tulla kertausharjoituksiin. Everstiluutnantti sanoo siihen että, "asia selvä, laita kaikki edellä kertomasi paperille. Lähetä se paperi hänelle henkilökohtaisesti sotilasläänin esikuntaan. Teidät on nyt vapautettu näistä kertausharjoituksista. Pikaista paranemista tyttärelle ja onnea uuteen kotiin". Ja puhelu loppui. Apostoli lähetti everstiluutnantille esikuntaan henkilökohtaisen kirjeen, ja laitoin siihen kaiken mitä oli hänelle puhelimessa kertonut. Pyysi siinä kirjeen lopussa, vielä lisäksi vapautusta rauhanaikaisesta palveluksesta. Eikä apostolia ole sen jälkeen häiritty puolustusvoimain taholta. Insinööri Masa palasi kertausharjoitusten loputtua töihin. Ihmetteli kun ei nähnyt apostolia siellä kertausharjoituksissa. Apostoli kertoi että olin saanut vapautuksen. Insinööri Masa tietysti heti utelemaan että miten se oli mahdollista. Apostoli kertoi hänelle rehellisesti miten se onnistui. Mutta tätä selitystä Masa ei uskonut, ja tivasi aina vaan. Mikset sinä voi kertoa hänelle rehellisesti, miten sait vapautuksen. Apostoli vannoi hänelle että tässä oli rehellinen totuus. Mutta vieläkään ei Masa, eikä kukaan muukaan usko sitä. Miten apostoli sain sen vapautuksen. Kaikki aina vain sanoi, miksi sinä et voi kerto todellista syytä. Lyhyt suora totuus on joskus parempi, kuin nippupaperia.

Armeijan jälkeen apostoli jatkoi basson "jympyttelyään" ja teki siinä sivussa muutakin töitä mutta niistä töistä myöhemmin. Mutta nyt armeijan jälkeisiä basisti juttuja. Kommelluksilta ja vastoin käymisiltä yhtye ei välttynyt, mutta ne kuului asiaa. Talvi teki monesti yhtyeen keikkailun hankalaksi. On talvi, apostoli ja muu yhtye on matkalla keikkapaikalle. Jonne joutuvat ajamaan, niin sanottua tietöntä taivalta. Matkan varrella on pitkiä asumattomia metsäisiäseutuja. Tie on auraamaton ja uutta lunta tulee taivaantäydeltä. Tiellä on valtavia kinoksia, joiden läpi ei meinaa päästä millään. Heidän keikka autonsa on vanha Transit. Joka ei muutenkaan ole talviautona kehuttava. Nimenomaan siksi, ettei sillä talvikelissä tahdo päästä mihinkään. Niin siinä sitten käy, että pienessä loivassa vastamäessä, auto pysähtyy tiellä olevaan lumikinokseen. Se merkitsee sitä, että heidän matkanteko loppuu siihen. Tiellä ei näy minkäänlaisia autonjälki. Joten se ei ole vilkasliikenteinen tie. Asumuksista ei ole tietoa, tulomatkalla he eivät huomanneet asuntoja moneen kilometriin, eikä he tiedä onko edessäpäin asumuksia, lähellä vai kaukana. Onneksi heidän auto on diesel, ja tankki täynnä polttoainetta. He katsovat parhaaksi jäädä autoon istumaan ja odottaa. Kuuntelevat radiota ja torkkuvat. Välillä joku heistä käy katsomassa, ettei pakoputki ole peittynyt lumeen. Tämä siksi ettei pakokaasut työnny auto sisään. Aamu alkaa jo valkenemaan, kun kuuluu moottorinääntä, se on traktori, päättelevät he äänestä. Niinhän sieltä tulla tupsuttaakin vanha harmaa Ferguson. Pojat hyppäävät autosta ulos, odottavat kun Ferguson tulee aivan auton taakse. Traktorinkuski huutaa heille että "sinäpähän ootta". Kun pojat juttelevat aikansa, tämän traktori miehen kanssa. Niin he tulevat siihen tulokseen, että tämä traktorimies ei voi mitenkään auttaa heitä. Ja on parasta olla vain autossa, ja odottaa että aurausauto saapuu paikalle. Traktorimies sanoo vielä karvareukaasa raapien, ja ehkä vähän kuin kiusoitellen, "kyllä se aura-auto varmaan tämän päivän aikana tulee", lisää kuitenkin vielä "koska linja-auton pitäisi parin tunnin kuluttua päästä tästä ajamaan". No se aurausauto tuleekin, noin tunnin kulutta. Se on menossa siihen suuntaan, mistä yhtyeen pojat on tulleet. Aura-auto auraa heille tietä, jotta pojat saavat auto käännettyä. Sitten yhtye lähtee ajamaan aura-auto perässä, takaisin siihen suuntaan mistä olivat tulleet. Kun yhtye pääsevät kylälle, josta löytyy puhelinkoppi. Yhtyeestä tämä vanhempi veljes, menee soittamaan kopista tanssipaikalle, minne yhtye oli ollut menossa keikalle. Tanssienjärjestäjä toteaa vain, että eipä tuossa suurta vahinkoa tullut, kun ei niitä tanssijoitakaan ollut kuin muutama. Johtuen tästä lumimyräkästä, kun tiet oli tukossa, ei sinne kukaan päässyt. Toinen tälläinen talvinen lumikeikka juttu sattuu abostolille. Yhteellä on keikka, tai paremminkin eräällä tunnetulla laulajalla on keikka, syrjäkylän työväentalolla, suosittu tanssipaikka onkin. Tämä syrjäkylä ei oikeastaan ole mikään syrjäkylä. Mutta se kylä on semmoisen taipaleen takana, jonne yhtye joutuu ajamaan syrjäkylien huonoja syrjäisiä teitä pitkin. Parempia teitäkin sinne kyllä on. Mutta matkaa tulee paljon, paljon enemmän. Siis yhtye on sopinut säestyskeikasta, tämän laulajan kanssa. Yhtye on ennenkin säestänyt tätä laulajaa keikoilla. Yhtyen jäsenet on sopinut keskenään, että muu yhtye menee yhtyeen keikka-autolla sinne keikkapaikalle. Mutta abostoli menee tätä laulajaa vastaan kaupungin rautatieasemalle. Tulevat sitten toisen laulajan auton kyydissä sinne keikkapaikalle. Tämä toisen, eli paikkakunnan oman laulajan tähden, on tarkoitus myöskin esiintyä sillä keikalla. Matkaa sinne keikkapaikalle on noin 50 km. Abostoli ja tämä paikkakunnan oma laulaja tähti menevät rautatieasemalle odottelemaan tätä tunnettua laulajaa. Pian juna saapukin, ja hetken kuluttua laulaja asteleekin asemansaliin, attaseasalkkuaan kantaen. Tervehdykset lausutaan ja kahvit ja pullat aseman kahviossa nautitaan. Kahviossa muutamat henkilöt tunnistavat laulajan, ja hän nimmarit heille kirjoittaa. Sitten autolle ja kohti keikkapaikkaa. Auto on Fiat 600, sillä lähdetään matkaan. Ilta alkaa jo hämärtyä, luntakin pikkuisen tupruttaa. Paikkakunnan oma laulaja tähti ajaa autoa, hän kertoo tietävänsä hyvä ja suoran reitin sinne keikkapaikalle. Aikansa ajettuaan, sekä tien muttuessa yhä lumisemmaksi ja tukkoisemmaksi. Alkaa autoa ajava paikkankunnan laulajatähti, olemaan puheissa jo huolestuneen tuntuinen. Viimein hän tunnustaa heidän olevan eksyksissä. Tie on muuttunu sellaiseksi "metsäauto" tieksi, joten he päättävät kääntyä takaisin. Saavat auton käännetty. Alkavat ajaa suuntaa mistä olivat tulleet. Lunta on satanut jo sen verran, että tiessä ei näy mitään jälkiä, auton eikä minkään muunkaan jälkiä. Nyt heillä on sitten toinenkin ongelma. Ensimmäinen on se että he ovat eksyksissä, ja toinen että he ovat totaalisesti eksyksissä. He päättävät ajaa takaisin kaupungiin. Mutta miten sinne pääsee. Heillä ei ole minkäänlaista hajuakaan missä he ovat. He päättävät aina lähteä ajamaan, sitä tietä mikä näyttää "isommalta" tieltä, ja missä mahdollisesti on jonkun ajoneuvon jälkiä. Kun ja toivottavasti he tulevat, sellaisen asunnon kohdalle. Joka näyttää asutulta, ja jossa vielä valvotaan, eli siellä on valot. He käydä sitten sieltä kysymässä, missä he ovat, ja miten pääsee kaupunkiin. Jos ovat lähellä keikkapaikaan, niin sitten ajo-ohjeita sinne. Viimein he näkevät valoa, tienvarressa puiden suojassa on mökki, jossa palaa valot. Auto pysäytetään mökin kohdalle tienvarteen. Tie taloon on lumenpeitossa. Apostoli päättää lähteä kysymään talosta ajo-ohjeita kaupunkiin. Tämä tunnettu laulaja tarjoutuu lähtemään mukaan. He porkkaavat lumen peittämää tietä talonpihaan, matkaa on noin 100m. Menevät talon ulko-ovelle ja koputtavat, vastausta ei kuulu. He kokeilevat ovea, se ei ole lukossa. He kopistelevat kenkänsä ja vaateensa lumesta. Sitten menevät vistin poikki tuvanovelle, koputtavat oveen. Nyt kuuluu vastaus, sisään. Apostoli ja laulaja astuvat sisään. Tuvassa on emäntä ja isäntä ja kolme lasta, vanhin näistä lapsista on tyttö, ehkä noin 16v. Apostoli ja laulaja esittelevät itsensä sekä kertovat asiansa. Tämä laulaja esitteli itsensä siviilinimellä, hän sanoi vain virallisen sukunimensä. Mitä monikaan, ei varmaan tiennyt. Perheen tyttö, tämä ehkä 16 v supisee äitinsä korvaan jotain. Äiti katsoo laulajaa, hänen ilmeensä muuttuu "hämmästyneeksi". Hän aikoo sanoa jotakin, mutta isäntä keskeyttää hänet. Koska isäntä itse on juuri kertomassa laulajalle ja apostolille, missä he ovat nyt, ja miten pääsevät kaupunkiin. Selviää että he ovat täysin väärään suuntaa jo alunperinkin ajaneet. Parasta nyt tässä tilanteessa on ajaa ensin valtatielle, ja sitä pitkin takaisin kaupunkiin. Keikkapaikka on nyt ainakin noin 70 km päässä. Isäntä piirtää lyijykynällä kartantapaista kaupan käärepaperiin. Sitten emäntä saa suunvuoron. Hän sanoo. "Anteeksi kun utelen, mutta kun tuo tyttö tuossa supajaa, että työ ootta se laulaja". Isäntä katsoo laulajaa ja apostolia sanoo siihen "jotenii tutun näköinet työ otta" ja nyökkää laulajaan päin.. Apostoli ja laulaja eivät kertoneet että he ovat menossa esiintymään, tälle tanssipaikalle. Kertoivat vain, minne heidän on tarkoitus mennä, tai oli. Laulaja siihen emännä "uteluun", että kenestähän laulajasta on kyse. Emäntä tytölle että "sano nyt se laalajan nimi, mikä se oli". Tyttö vienolla äänellään sanoo laulajan nimen. Johon laulaja vastaa, "sillä nimellähän minä olen laulellut". Laulaja kaivaa taskustaan valokuvansa, kynän hän ottaa povitaskustaan. Kysyy sitten tytön nimeä, ja kirjoittaa artistinimellään omistuskirjoituksen tytölle kuvaansa. Antaa kuvan tytölle, ja kysyy tytöltä vielä, tykkääkö tyttö hänen musiikista, tyttö vastaa,"joo." Taas laulaja kaivaa taskuaan, ja antaa taskustaan tytölle kaksi c-kasettia, joissa on hänen musiikkiaan. Tyttö kiittelee. Valokuvia artistilla/laulajalla on aina taskuissaan tälläisiä "yllättäviä" tilantaita varten, nyt vielä sattui tuuri käymään, että oli myös nämä kaksi c-kasettia. Siinä he sitten vielä vähän aikaa juttelevat, mökin väen kanssa. Apostoli ja laulaja kiittelevä neuvoista, he ovat jo ovensuussa menossa ulos. Kun emäntä vielä sanoo, harvoinpa meillä täällä korvessa, noin kuuluisia vieraita käy, ja vielä näin myöhään illalla. Sitten toivotta hyvää matkaa. Apostoli ja laulaja palaavat autolle, jossa hetken tutkailevat isännän piirtämää karttaa, lähtevät sitten kohti valtatietä. Kartasta on heille suuri apu, he pääsevät nopeasti valtatielle, jota pitkin sitten ajavat kaupunkiin. Laulaja menee kaupungin hotelliin yöksi. Apostoli ja kuskina ollut laulaja omiin koteihina.

Seuraavana päivänä apostoli soittaa yhtyeen vanhemmalle veljekselle, kertoo minkälainen "keikka" heillä oli ollut edellisyönä. Yhtye oli soittanut tanssi alusta loppuun triona, he olivat kertoneet tanssiväelle, että jostain syystä solistit ja basisti eivät ole tulleet. Yhtye jatkaa tämän jälkeen normaalisti keikkailua, apostoli basistinaan. Naapuri kaupungissa yhtye käy usein keikalla, ja tanssipaikat ovat tuttuja. Niin tänäkin lauantai-iltana heillä on keikka naapurikaupungin eräässä tanssisalissa. Yhtyeellä on käytäntö että yhtyeen veljeksistä nuorin, hoitaa soittimet ja muuta soitto kamat keikkapaikalle. Koska hänellä on käytössään yhtyeen keikka-auto. Usein muut yhtyeen muusikot tuleva muilla kyydeillä keikkapaikalle. Etenkin jos keikkapaikka on kaupungissa ja lähellä kotiseutua. Tanssien on määrä alkaa klo 20 ja muusikot ovatkin kaikki paikalla. Mutta soittimia ja muita keikkakamoja ei tuonut kukaan. Nuorin veljeksistä joka tavallisesti hoiti tuon asia. On sopinut yhtyeen rumpalin kanssa, että tämä hakisi keikka-auton ja soittokamat sekä tuo ne keikkapaikalle. Mutta tämä rumpali oli unohtanut, että näin on sovittu, ja syykin selvisi. Hän on niin päissään, ettei varmaan olisi pystynyt edes soittamaan. Samoin on nuorin veljeksistä juovuksissa, häneltä voisi vielä soitto onnistua. Eikä tilanne ole muittenkaan soittajien osalta oikeataan yhtään sen parempi. Apostoli on myös päissään kuten myös vanhin veljeksistä, joka ei yleensä ota alkoholia. Syy miksi kaikki ovat päissään, on niin yksikertainen kuin että, yhtyeellä piti olla pitkästä aikaa vapaa viikonloppu keikkailusta, yhtyeen jäsenet olivat perjantaina ottaneet kukin omissa "ympyröissään" pikkuisen kuppia, ja sitten lauantaina krapulaan vähän korjaus sarjaa, mikä oli sitten mennyt liiallisuuksiin. Tällä tanssisalilla piti esiintyä alun perin aivan toisen yhtyeen tänä lauantaina. Mutta oli perunut lauantai aamuna, tulonsa. Tanssisalilta oli otettu yhteyttä tähän vanhimpaan veljekseen, ja hän on sopinut tämän keikan yhtyeelle. Hän ilmoitti muille soittajille pikakeikasta ja kaikki ottivat se vastaa. Se oli silloin aamupäivää, nyt on ilta. Rumpali selittää että hänen oli alun perin tarkoitus hankkia kuski keikka-autoon kun hän lupautui tuomaan sen keikka paikalle. Tansseissa sitten soitetaan levyjä se ilta. Tanssin järjestäjä, sanoo siinä, ennekuin pojat häipyivät tanssipaikalta että saattaa olla että ette soita heidän järjestämissään tilaisuuksissa. ainakaan vähään aikaa. Tämän tapauksen jälkeen yhtye hoitaa kaikki jo sovitut keikkansa asiallisesti. Mutta he sopivat ettei tämän yhtyeen nimissä enää uusi keikkoja oteta vastaa. Yksi tällainen jo sovittu keikka on erään tunnetun laulajan säestys eräässä ravintolassa. Tässä keikassa on erikoista se että laulaja laulaa koko illan "omia polkujaan" yhtyeen säestyksestä välittämättä. Laulaja ja yhtye ovat selvin päin. Laulaja tuo nuotit yhtyeelle kappaleista jotka hän esittää. Suurin osa kappaleista kuitenkin on jo ennestään tuttuja yhtyeelle. Illan päättyessä yhtyeen veljeksistä vanhin huomauttaa tästä asiasta tälle laulaja, laulaja vain hymähtää vähän ivallisesti ja sanoo, "kukas nämä kappaleet on levyttänyt", tarkoitti tuolla itseään. Levyllä hän kyllä laulaa säestyksen mukaan, mutta ei livenä. Myöhemmin yhtye saa kuulla, että näin se aina menee tämän laulajan kohdalla. Joskus tämä laulaja jopa moitti säestävää yhtyettä huonosta säestyksestä. Toinen jo tällainen sovittu säestyskeikka on tanssilavalla. Tunnettu nais-solisti on lavalla esiintymässä. Porukkaa on tuhottomasti. Yhtye soittaa kaksi settiä ja kolmannelle tulee mukaan tämä tunnettu nais-solisti.. Tulee tauko ja tätä nais-solistilla on vessahätä. Lavalla ei ole erikseen artisteille omaa vessaa, on vain kaksi ulkohuussia jota käyttää yleisö sekä artistit. Tämähän ei sopinut tälle nais-solistille. Se nosti kovan mekkalan tästä ja siitäkin että yhtyeelle ja artisteille ei lavalla ollut minkäänlaisia taukotiloja eikä edes vessaa. Hän kun oli tunnettu laulaja hän ei saanut olla rauhassa tauoilla saatikka sitten huussissa. Taukotila asia järjestyy sillä lailla että tämä laulaja on tauot ja silloin kun ei esiinny, yhtyeen keikka-autossa. Mutta "pissalla" apostolin täytyy lähteä häntä käyttämään yhtyeen keikka-autolla läheisellä huoltoasemalla, jonne on matkaa n.5 km. Tämä nais-solisti on tosi tuohtunut moisista puutteista tällä tanssilavalla, ja vannoo apostolille että tämä on hänen viimeinen keikka tälle lavalle. Kun sitten yhtyeen kaikki sovitut keikat tulee soitettua niin yhtye lopettaa. Veljekset jatkavat soittohommia ammattimaisesti duona ja erilaisilla kokoonpanoilla aina kysynnän mukaan. Rumpali lyö hanskat naulaa tai paremminkin kapulat pussiin, sillä erää ainakin. Myöhemmin hän kyllä alkaa soittaa uudestaan erilaisissa kokonpanoissa, harvakseltaan tosin. Apostoli soittaa tämän jälkeen silloin tällöin tuurauskeikkoja noin 10-15 vuosittain,niistä keikoista kerron myöhemmin tässä tarinassa. Sekä apostoli opettaa bassonsoittoa. Mutta sitä vain harvoille. Hän myös säveltää musiikkia, ihan harrastuksena vaan. Hänen säveltämiään kappaleita ovat yhtyeet ja artisti levyttäneen. On hän tehnyt muutamia sanoituksiakin lauluihin.

Aktiivisen basson "jympyttelyn" jälkeen apostoli ryhtyi autokorjaamoyrittäjäksi. Ei sentää ihan kylmiltään tähän ryhtynyt. Apostoli oli soittohommien lomassa päivisin opiskellut ja hankkinut auton-, raskaskone-, diesel-, neumatiikka-, hydrauliasentajan ja autokorirakentajan paperit sekä oli jsoittamisen lisäksi tämän alan töitä tehnyt jo paljonkin. Tässä kerron autokorjaamyrittäjä apostolin jokkis kilpailustaan. Tämä apostolin jokkis kilpailuun oallistuminen oli tavallaan sattumaa. Hänen korjaamolleen tuli kerran kaveri autonsa pikkuvikaa korjauttamaan. Siinä kun apostoli korjaa tätä auton pikkuvikaa, hän juttelee samalla tämän asiakkaan kanssa. Asiakas kysyy, sattuisiko apostoli tietämään ketään, joka olisi kiinnostunut ostamaan jokkis auton. Nyt saisi halvalla. Auto on toimiva peli. Saisi penkit ja turvavyöt mukaan samaan hintaan. Ei apostoli tiennyt ketään sellaista. Asiakas kertoo että hän oli hankkinut sen jokkis auton, tarkoituksenaan itse kokeilla sillä kilpailemista. Mutta se oli jäänyt erinäisten syiden takia toteutumatta. Nyt pitäisi saada auto pois pihasta. Apostoli löytää asiakkaan autosta vähän isomman vian, joka vaatii pikaista korjaamista. Apostoli tarjoutuu korjaamaan sen ja sanoo paljon se tulee maksamaan. Asiakas ei oikein innostu asiasta. Koska se vaadittava osa ja sen vaihto on hänestä liian kallista. Apostoli jatkaa asiakkaan auton korjaamista, ja saa idean. Apostoli ehdotta asiakkaalle että hän hankkii sen vaihdettavan osan ja laittaa sen paikoilleen. Jos tämä asiakas antaa sen jokkisauton tästä osasta ja korjaustyöstä maksuna. Se sopii tälle asiakkaalle, ja asia sovitaan. Asiakas lupaa vielä tuoda sen jokkisauton apostolin korjaamolle, ja tuokin sen. Siinä se nyt törröttää yksinään korjaamon pihassa, mustankeltainen, hieman ruttuinen Saab 99. Auton vieressä on pari vararengasta. Menopelillä on taidettu ajaa jo jokunen jokamiesluokan kisa. Kauniiksi sitä ei voi kehua, ruttuja ja lommoja on sen verran, että sen vuosimallia on turha arvailla. Vuosimallilla ei ole merkitystä. Riittää että autolla pääsee lujaa. Apostoli joutuu käyttämään vähän normaalia enemmän voimaa että onnistuu aukaisemaan jumittuneen auton oven. Apostoli könyää kuskinpaikalle. Katselee ympärilleen. Autohan näyttää ihan jokkisautolta. Kaikki tuntuu pelaavan näin ensituntumalta. Käynnistää auton. Sehän käynnistyy yllättävän hyvin. Moottorikin tuntuu käyvän ihan mukavasti, örähteleekin niin kun pitääkin. Hän sammuttaa auton ja palaa töihinsä hallinpuolelle. Kilpa-ajaminen oli kiehtonut apostolia jo pitkään hän kun on sellainen kaiken kokeileva tyyppi. Nyt hän pääsee kokeilemaan kilpa-ajotouhua, toivottavasti. Veri vetää rattiin. Illalla hän lopettaa työt. Hän ajaa Saabin trailerille ja vetoauton nokka kohti kotia ja kotirataa. Onpa mukava päästä omalle kotiradalle kokeilemaa autoa. Rata tai paremminkin tie, lähtee kodin hevostallin vierestä läheiselle kivimurskaamolle. Se "rata"on talon entinen valtatielle vienyt tie ja on nykyisin suljettu. Pituutta sillä on noin kaksi kilometriä. Tätä tietä on tullut tahkottua kymmeniä ellei satoja kertoja, mutta ei kilpa-autolla! Apostolin tytär on sen ikäinen, että autolla ajaminen kiinnostaa. Apostoli on tuonut tyttärelleen muutaman "peltoauton" joilla tyttö ajelee tätä tietä edestakaisin kavereittensa kanssa. Apostoli on aikaisemmin ajanut Saabin pois trailerilta ja ajanut sen hevostallin nurkalle tienpäähän. Tarkastanut että moottorissa on öljyä ja tankissa bensaa ym tarvittava.. Apostoli lainaa tyttärensä kypärää, laittaa sen päähänsä ja könyää autoon. Laittaa turvavyöt kiinni ja käynnistää auton. Kaasuttelee autoa ja muuten nautiskelee olotilastaan. Sitten hän lähtee, ensin vähän varovaisesti tunnustelle. Käy kivimurskalla kääntymässä ja takaisin hevostallinnurkalle tullaan jo vauhdikkaasti, jyrkimmissä mutkissa lepikko vain "ryskää" tienvarressa kun Saab kulkee mutkassa leveällä linjalla. Auto keula on toki tiellä, mutta perää vetää vähän leveäksi. Lisäksi tie on kapea ja lepikko kasvanut tienpäälle osittain. Apostolille tuli hyvä fiilis ajon suhteen. Hänellä on nyt hyvä pöhinä päällä. Auto tuntuu olevan kunnossa. Nyt kun on auton niin ei kun saman tien kisaan ajamaan. Tämä voi olla vuoden paras vitsi, lähteä nyt ajamaan kilpaa ihan kylmiltään. Apostoli pohtii. Mutta nyt tai ei milloinkaan. Hän soitta tutulle paikallisessa UA.ssa vaikuttavalle miehelle. Joka on itsekin joskus ajanut jokamiesluokassa kilpaa. Hän toimii nykyisin jokkis kilpailuissa katsastusmiehenä. Apostoli kyselee tältä miten toimitaan ja kysyy onko lähiseudulla jokkis kilpailuja lähiaikoina. Tämä UA-mies kertoo jokkis kilpailujen olevan kolmen viikon päästä viereisessä kaupungissa. Apostoli innostuu tästä ja kyselee lisää, onnistuuko pian saada kaikkia luvat kuntoon, JM-tutkinto ja kilpailulisenssi ym että voisi osallistua niihin kilpailuihin. UA-mies sano että katsotaan eiköhän. UA-mies lupautuu myös tulemaan seuraavana iltana Apostolin kotiin katsomaan/katsastamaan sen autoa että se on kilpailukunnossa. Auto on kilpailukunnossa, JM-tutkinto tulee suoritettua ja kilpailulisenssin hankittua. Apostoli harjoittelee joka ilta kotiradalla (tiellä). Auto toimii moitteettomasti, mitä nyt sytytys jonkun verran temppuili. Mutta sekin korjaantui kun apostoli vaihtoi uuden virranjakajan. Vihdoin koitti odotettu lauantai kisa päivä, aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta. Tulee hyvä päivä. Saab ajetaan trailerille ja sitten vetoauton keula kohti kilpailupaikkaa. Apostolioli saanut mukaansa huoltomieheksi tutun autonasentaja kaverin jolla oli kokemusta jokkis kilpailuista. Tytär oli myös matkannut kisapaikalle, kavereineen katsomaan miten iskä pärjää. Kun kisapaikalle saapuivat. Saab pois trailerilta, ilmoittautuminen kisaan ja auton katsastus. Tähän lauantaina kello 10 starttaavaan kisaan on ilmoittautunut eri luokkiin yhteensä noin reilut sata kilpailijaa. Kisaan lähdetään hyvillä mielin kun auto on kunnossa niin on mukava kilpailla. Kun vielä kelikin on hyvä sekä on paljon tuttuja oman kaupungin UA.ta kilpailemassa ja yleisössäkin on paljon. Pärinää, pöhinää ja moottorin murinaa riittää varikkoalueella. Apostoli ei ole sen kummempia kilpailullisia tavoitteita tähään kilpailuun asettanut. Ajetaan nyt kisa ja kerätään kokemuksia ja nautitaan. Mutta jännitys vaan lisääntyi. Ensin ajaa pappa-luokka. Sen jälkeen ajaa EVK-luokka, ja apostoli on mukana toisessa startissa. Kaikki valmistelut ja viime hetken tarkistukset on suoritettu. Ajohaalaria vetämään päälle. Ajokengät jalkaan, ajohanskat käteen, niskatuki paikoilleen ja kypäräpäähän. Vöiden kiristys ja omalla vuorolla viivalle. Sydän lyö tuhatta ja sataa. Apostoli keskittyy. Ennen kisan alkua oli näytetty lähtötapa. Tähän lähtöön on tsempattu kaikki voimavarat mitä löytyy. Apostolin suunnitelmissa on päästä lähtösuoran jälkeiseen mutkaan ensimmäisenä ja sieltä myös ensimmäisenä ulos. Mutta riittääkö autossa puhti toisten lyömiseen startissa, sitä ei vielä tiedä. Lippu heilahtaa ja autot singahtaa liikkeelle. Mutkassa on mukavasti ruuhkaa. Vähän meinaa auto lipsahtaa käsistä, mutta on pakko yrittää - eihän apostolilla ole mitään hävittävää. Tässä lähdössä mentiin välillä hieman kylki kyljessä kiinni toisen kilpailijan kanssa. Yhdessä mutkassa taasen Saab koki kovia kun kaveri meinasi tulla kyljestä sisään ja kylki kyljessä kiinni mentiin tämänkin kanssa pidemmän matkaa. Oli kovaa taistelua ja vääntöä. Apostoli sijoituin tässä alkuerissä kolmanneksi. Siitä suoraan välierään, jossa sijoittui kuudenneksi. Sijoituskarsinnassa oli seitsemäs, johon ajot sitten loppui. Auto pelasi moitteettomasti. Ehkä vääntöä moottorissa saisi olla vähän lisää. Auton keula ja kylki saivat vähän kolhuja kisan tiimellyksessä. Tässä EVK-luokassa oli kaiken kaikkiaan 28 osallistujaa. Apostolin loppusijoitus oli 14 ja pokaalihan sieltä yllätys, yllätys tulla napsahti, 14 parasta palkittiin! Se on aika hyvin ensikertalaiseksi. Pokaalin apostoli vastaanotti hyvin mielin. Jonka jälkeen alkoi autojen kauppaa. Kun Apostolin auton numero huudettiin ilmoille, niin yllättäen siitä olikin kiinnostusta ja apostolin harmiksi auto vaihtoi omistajaa ja matkasi toiseen "kotiin". Tämän eka kisan jälkeen oli siis matkattava kotiin tyhjän trailerin kanssa ilman autoa. Lajin sääntöjen mukaan jokaisesta kisaan osallistuvasta autosta voidaan tehdä ostotarjous. Jos samasta autosta tehdään useampia tarjous, uusi omistaja ratkotaan arpomalla. Ostotarjouksen voi tehdä jokainen kilpailulisenssin ja JM-tutkinnon omaava kuljettaja. Omistaja voi tehdä autostaan myös suojatarjouksia. Apostoli ei ollut tehnyt suojatarjouksia, koska ajatteli ettei siitä Saab.ta kukaan ole kiinnostunut. Se on oppia ikä kaikki.

Apostolin ensimmäinen jokkis kisa sujui kohtuullisen mukavasti, muutenkin kisapäivä oli hyvä. Kokemuksena mahtava. Tämän jokkiskisan jälkeen apostoli ei ole kilpaa-ajanut autolla eli se loppui siihen. Apostoli jatkoi autohommia korjaamollaa kunnes sitten sai ahaa elämyksen ja idea että pitää vähän kesälomaa ja tehtailla samalla lomalla laatujuomaa erään kaverinsa kanssa. Tästä oli ollut tosin jo puhetta aikaisemmin tämän kaverin kanssa. Joten lomalle lähdettiin ja tuotantoon laitettiin matomäen laatu pontikkaa. Sitä valmistui sitten aikanaan matomäen mökin saunassa. Tehtailijoina heitä oli kaksi miestä ja koe maistajana apostolin vaimo. Ei heillä ollut ollut viinanpuutetta, että ne sen takia olisivat ryhtyneet yrittäjiksi. He tekivät muutaman "satsin" ihan vain koe mielessä. Nyt ne voivat sanoa että ovat olleet pienyrittäjänä viinan valmistusalallakin. Molemmat juomatehtailijoista olivat savosta ja molemmat olivat aikaisemminkin olleet näissä hommissa, mikä takas omalta osaltaan tuotteen laadun. Kaikki alkoi siitä kun apostoli ajatteli pitää tämän kesäloman, ja lomalle piti keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä. Kaveri oli lupautunut tekemään appiukolle ja anopille uuden asunnon. Nämä hänen vaimon vanhemmat olivat ostaneet pienen mökin kotipaikkansa lähettyviltä. Heidän kotipaikka oli maatila, jossa oli suoritettu sukupolven vaihdos, tämän kaveri tehtailijan vaimon yksi veljistä oli ruvennut jatkamaan maatilan pitoa. Joten entiselle isännälle ja emännälle piti saada asunto. Tämä mökki jonka he ostivat, oli pieni ja siihen piti tehdä täydellinen remontti sekä rakentaa uusi laajennusosa. Tämä kaveri juomatehtailija joka oli ottanut koko kesän vapaata töistään, ja nyt apostoli joka oli lupautunut kaveriksi tähän rakennus projekti olivat tämä uuden asunnon/mökin remontin ja laajennuksen pääasialliset tekijät. Eräs vanhempi kirvesmies toimi valvojana. Tämä apostolin tehtailija kaveri oli vuokrannut kesäksi naapurikylästä metsän keskeltä, hyvä kuntoisen pienen autiotalon/mökin jonka pihapiirissä oli sauna, pieni navettarakennus, vaja/liiteri ja kaivo ja tietenkin paskahuussi. Koska sauna oli hyvä kuntoinen mutta kun sitä ei käytetty, niin ajattelivat nämä kaverit laittaa sinne pystyyn pienen juomatehtaan. Kaikki tarvittavat mitä sen juomatehtaan tekemiseen tarvittiin löytyi sieltä maatilalta, jossa oli se sukupolven vaihdos tehty. Apostoli metallimiehenä teki ja hitsailin putket, pillit ja säiliöt sekä kasasin ne. Hän oli näitä ennenkin tehnyt, muille ei itselleen. Oli hän sitten tietenkin tehtaan koe käytössä ollut aina mukana. Mutta nyt tästä tehtaasta puuttui pari kantta ja tiivisteitä enää. Tehtailijat ajattelivat tehdä kannet puusta ja tiivistää ne vanhanajan tapaan leipätaikinalla. Siinä samalla kun he tekivät sitä uutta asuntoa kaverin anopille ja appiukolle siinä samalla valmistui kannet seinäpaneeleista mukavasti. Kun tehtailijat olivat viimeistelemässä näitä kansi, niin juuri silloin sattui tämä kirvesmies tulemaan rakennustyömaalle tarkistamaan että kaikki on oikein ja kunnolla tehty. Se vähän aikaa katseli siinä rakennuksen lattialla olevia kansia ja kysyi että "mitäs ne nuo on" apostoli sanoin siihen että "paskahuusin reiänkansia". ."menevät tuonne kaverin mökille. Kirvesmies hymähti ja virnuili epäuskoisesti ja sanoi "vai paskahuussiin". Se taisi tietää mihin ne oli tarkoitettu. Tämä kirvesmies oli raittiusmiehiä ja muutenkin lainkuuliainen mies. Ei olisi ollut yhtään ihme vaikka se olisi ilmoitellut..? Apostolin vaimo teki sitten heille leipätaikinan tiivisteeksi. Pontikan pääraaka-aineena käytettiin perunaa. Ja hyvää tuli. Ensimmäisen erä valmistui jonka ensimmäiset litrat heitettiin tietysti menemään (metanolia). Yhteen kauhaan jätettiin sitä kuitenkin jonkun verran. Oli tarkoitus pihalla laittaa se kauha pihakivelle ja laittaa se metanoli pontikka palamaa. Katsoa kuinka kauan se palaa. Apostolin vaimo tuli tehtaalle (saunaan) ja seurasi aikansa siinä ovensuussa sitä tiputusta ja kysyy sitten että mitä tuossa kauhassa on. Apostoli sen kummemmin ajattelematta sanoi että pontikkaa. Apostolin vaimohan heti ottaa kauhasta hörpyt. Silloin kauha lentää vaimon suupieliltä kun apostoli huitaisee sen saunan seinälle, ja pitää sitten luennon vaimolleen. Että se oli kyllä pontikkaa mutta myrkyllistä. No siitä ei onneksi sen enempää. Sitten vaan tehtailijat alkoivat pullottamaan. Kun kaikki oli tiputettu ja pullotettu laitettiin se erä kellariin odottamaan viikonloppua. Viikonloppu tuli ja tanssit oli kylän nuorisoseurantalolla. Ensimmäiseksi tehtailijat soittivat kylän taksin metsämökille. Lastasivat taksin peräkonttiin pontikkapulloja ja hyppäsivät sitten itse kyytiin. Nuorisoseurantalolle tansseihin on tarkoitus mennä. Nuorisoseurantalolla saavuttua etelänmies käski taksin ajaa talon takapuolelle "takaovelle". Tehtailijat ottivat takakontista muutaman pullon pontikkaa ja sopivat taksikuskin kanssa että he soittavat sitten jos tarvitaan lisää. He antoivat myös taksi kuskille luvan myydä pontikkaa jos viinan kyselijöitä on. Rahat hän saa pitää itse. Sitten tehtailijat menivät nuorisoseurantalon takaovesta sisälle. Nuorisoseurantalon talonmies (joka oli nainen) oli heidän tuttujaan sekä tansseissa soittava yhtye oli apostolin tuttuja. Yhtye soitteli ja porukka tanssi. Tehtailijat istuivat takahuoneessa ja maistelivat pontikkaa sekä odottelivat yhtyettä tauolle. Yhtyeen tauko koitti ja soittajapojat saapuivat takahuoneeseen. Siinä sitten porukalla maisteltiin pontikkaa paitsi yhtyeen hanuristi. Hän ajoi yhtyeen keikka-autoa, joten hän ei voinut maistella tehtailijoiden laatujuomaa. Näin mentiin iltaa eteenpäin parin tauot verran. Toiselta tauolta lähtiessään soittajapojat ottivat mukaan lavalle limsapullot joihin he olivat laittaneet limsan sekaan pontikkaa. Kolmas tauko koitti ja yhtyeen pojat tulivat takahuoneeseen. Mutta takahuoneesta takaisin lavalle palaaminen alkoi jo tuottaa vaikeuksia. Basisti veti piuhat vahvistimesta takahuoneeseen sitten apostoli ja yhtyeen basisti soittivat bassot vuorotellen takahuoneesta käsin, hanuristi soitti lavalla. Rumpali yritti mennä rumpusettinsä taakse mutta kompastui ja kaatui rumpujen kanssa pitkin lavaa. Hänen sen illan soitot oli soitettu. Hän jätti rummut kumolleen lavalle ja tuli takahuoneeseen takaisin. Oli onni että yhtyeen hanuristi oli autokuskina, sillä hän hoiti yksin viimeisen setin ja sehän onnistuu pelkällä hanurilla.. Laulusolisti kävi laulamassa muutaman kappaleen, mutta sitten hanuristi käski sen takaisin takahuoneeseen. Tanssit päättyivät klo 01 mutta vielä klo 04 tehtailijat ja yhtye istui siellä nuorisoseurantalon takahuoneessa. Talonmies (siis tämä nainen) tuli pyytelemään että etteikä he voisi jo lähteä, hänen kun täytyis päästä nukkumaan. Apostoli sanoi että soita kylän taksi paikalle ja niin me lähdetään. Yhtyeen hanuristikin oli jo moneen kertaan aikaisemmin hoputtanut muita yhtyeen soittajia lähtemään. No tehteilijat ja yhtye menivät ulos ja jäivät porukalla odottamaan taksin tuloa, sillä yhtyeen pojille oli luvattu matkajuomaa ja sitähän oli taksin takakontissa..toivottavasti. Taksi tulikin melko pian ja olihan siellä takakontissa vielä neljä pulloa pontikkaa. Tehtailijat antoivat ne kaikki yhtyeen pojille. Tehtailijoilla oli vielä muutama pullo metsämökillä. Taksi kertoi myyneensä muutamia pulloja, menekkiä olisi ollut enemmänkin mutta hän ei ollut uskaltanut kaikkia myydä, mikä olikin viisaasti ajateltu. Tämän pontikkaa nauttineen yhtyeen laulusolisti oli erään virvoitusjuoma ja olut tehtaan laboratoriossa töissä ja hän oli vienyt tätä juomatehtaan pontikkaa sinne työpaikalleen ja testannut sen. On hyvin pudasta ja vahvaa pontikkaa, tällaisen viestin hän oli lähettänyt tehtailijoille yhden ravintolan tarjoilijan kautta, tarjoilia oli apostolin vaimon sukulaisia Tehdas teki sinä kesänä kolme satsia pontikkaa ja kaikki meni. Tämä oli sellainen "kokeillaan huvikseen projekti" ei tehtailijat mitään pahaa tehty, eihän?. Kun on sellainen luonne kun apostolilla niin silloin pitää kokeilla kaikenlaista. Tästä pontikan valmistus projektista ei ollut mitään rahallista eikä muutakaan hyötyä, eikä sitä kukaan tavoitellutkaan. Paitsi mitä nyt "hyötynä" saivat aikaiseksi muutamat hyvät kännit itselle ja muutamalle muulleja, no sitten pienet krapulat samoille henkiloille, siitä pienet miinukset mutta plussan puolelle taitaa kuitenkin jäädä. Eikä siitä touhusta ollut haittaa kellekään, vaikka luvatonta touhua olikin. Niin ja se uusi asunto kaverin anopille ja appiukolle valmistui ajallaan syksyllä, niin kuin oli suunniteltukin. Siitä tuli muuten hyvä. Apostoli teki heille vielä bonuksena sen uuden asunnon rappusiin sellaiset metalliset koristekaiteet ja pihagrillin teräksestä Tämä paikannimi Matomäki. Se jäi apostolia kaivelemaan ja hän yritti ottaa nimen alkuperästä selvää. Yleisin versio nimestä oli se että sinne on eläimiä haudattu, mutta sotien aikaan sinne olisi ryssiäkin haudattu. Mutta madot olivat kuulemma sen jälkeen kaikonneet kun ryssä haisee ja maistuu niin pahalle. Ei sieltä kuulema saa enää edes onkimatoja. Mutta totuus kai on että sinne on haudattu kuolleita eläimiä. Apostoli aikoo palata nyt lomaltaa takaisin autojen pariin korjaamolle, Mutte ei palakkaa koska hän saa mielenkiintoisen tarjouksen, kahden viikon ravintolakeikka Helsinkiin tutun yhtyeen basistiksi, vaki basisti on estyny lähtemästä tälle keikka matkalle. Apostoli lähtee vaihtelunvuoksi se kuulemma virkistääja om hyvää jatkoa kesälomalle. Keikat ovat pienessä tanssiravintolassa neljänä iltana viikossa, eli siis kahdeksana iltaa soitetaan ja alkuviikot ovat vapaata. Ravintolalla ei ole tarjota yöpaikkaa joten yhtyeen pojat majoittuvat Stadionin retkeilymajalle se halpa ja suhtkoht siistipaikka, heille se kelpaa. Siihen aikaan eli vielä 70 luvulla oli yhtyeillä keikka mukavasti. Oli paljon yhtyeitä jotka kiersivät soittamassa ravintoloissa ympäri Suomea. Suomalaisten yhtyeitten lisäksi oli Puolalaisia oli erittäin paljon. Ensimmäisen ravintolakeikka illan jälkeen apostoli lähtee jalkaisin majalle päin ja ajattelee kävästä siinä mennessä rautatieasemalla, Tuttupaikka jo lapsuudesta, apostolin äiti on kotoisi Helsingistä isä on savolaisia. Apostoli kävelee asemalla on siinä ulkona vähän aikaa, sitten käy asematunnelissa. Aseman lähistön ravintolatkin ovat sulkeneet ovensa. ravintoloiden päihtyneitä asiakkaita alkaa kertyä rautatieasemalle ja sen ympäristöön. Humalaisten lisäksi asemalle alkaa tulla maksullisia naisia ja poikia myymässä itseään. Tulee viinanmyyjiä sekä kaikenkarvaista alamaailman porukkaa. Rautatieasema herään hetkeksi elämään näinä aamuyön tunteina. Päihtynyt nainen tulee apostolin luo. Nainen kertoo että hänen pitäisi mennä asematunnelin kautta ratikkapysäkille mutta hän ei uskalla koska siellä on sitä epämääräistä porukkaa. Hän kertoo olevansa tulossa ravintola Fenniasta. Nainen pyytää voisiko apostoli lähteä saattamaan heidät rautatieasemalta asematunnelin kautta ratikkapysäkille. Apostoli saattaa hänet turvallisesti ratikkapysäkille. Nainen kysyy minne apostoli on menossa. Apostoli kertoo vain olevansa nyt tässä, ei mitään suunnitelmaa. Nainen ehdottaa että voisihan apostoli saattaa hänet pitemmällekin. Apostoli miettii hetken, kysyy sitten missä nainen asuu ja onko siellä muita, siellä minne mentäisiin. Nainen kertoo asuvansa Kallion kaupunginosassa ja hänen miehensä ei ole nyt kotona. Apostoli lähtee naisen mukaan. Menevät ratikalla Kallioon ja sitten naisen asunnolle. He istuutuvat olohuoneeseen. Nainen hakee vajaan vodka pullon ja kaataa itselleen ja apostolille lasilliset. Apostoli ottaa ryypynlasista samalla hetkellä makuhuoneesta kuuluu vaimea kysymys "kenen kanssa sinä siellä olet". Nainen vastaa "mites sinä kotona olet" miehen ääni makuuhuoneesta "pääsinkin jo tulemaan aikaisemmin" ja jatkaa, ala tulla tänne, ja muu porukka ulos. Nainen apostolille "se on mieheni, juo tuo lasillinen loppuun ja sitten sinun täytyy lähteä". Apostoli vetäisee lasin tyhjäksi kiittää naista, ja nainen kiittää apostolia saattamisesta. Sitten apostoli poistuu Helsingin yöhön. Hän kävelee takaisin rautatieasemalle, onhan kaunis kesäyö. Rautatieasemalla on vielä porukkaa ja kauppa käy. Tarjolla viinaa, naisia ja poikia. Apostoli katselee sitä menoa ja nojailee kioskin seinään. Häntä lähestyy muovikassi kädessään mies joka nilkuttaa. Hänellä näyttää olevan toinen jalka lyhempi, jotenkin "vammainen". Mies tulee apostolin viereen ja kysyy "voisiko apostoli lähteä hänen luokse" "hän asun aivan tässä lähellä" hän näyttää muovikassiaan ja sanoo "juomaakin on". Apostoli sanoo "Ei onnistu" ja pyytää miestä poistumaan. Mies poistuu. Saakeli homo apostoli mielessään kiroaa. Apostoli nojailee siinä aikansa kioskintiskiin ja seuraa mitä kansa päissään aamuyöstä helsingin rautatieasemallaja lähtee sitten kävelemään retkeilymajalle, siinä kävellessään hän päättää heti alkuviikosta mennä vapaailtana kuuluisaan Fennia ravintolaan katsomaan mikä on meno siellä.

Sitten koittaa se alkuviikko ja vapaailta soittamisesta. Apostoli istuu alkuiltaa rautatieaseman lähellä pienessä ravintolassa. Apostoli jututti aikaisemmin yhtenä ilta ravintolassa jossa on soittamassa yhtä miestä ja tuli silloin hänen kanssaan puheeksi ravintola Fennia, mies joka vaikutti ihan selvältä. Mies kertoi ettei oikein tänä iltana Fenniassa onnistunut oli vähän naisasiakkaita. Kertoi myös sen mitä hän tarkoitti. Hän kertoi myös sen ettei hänellä ole asuntoa eikä hän edes sitä tarvitse. Kyllä naiset hänet elättää ja asunnon tarjoaa. Tämä mies sanoi että apostoli voisi tulla vaikka tiistai iltana hänen kanssaan Fenniaan, niin näkee miten homma toimii. He sopivat kellonajan milloin tulevat Fenniaa. Apostoli sanoi miehelle että hänen täytyynyt mennä vielä soittamaan yksi setti mutta nähdään tiistaina Fenniassa. Mies sanoi "nähdään" ja sanoi vielä lähtiessään että eiköhän se yksi yö mene köyhän akankin kanssa, ja meni jututtamaan ravintolan pöydässä istuvaa tavallisen näköistä hivenen humaltunutta naista. Apostoli seurasi lavalta miehen touhuja, ei mennyt kauvaa kun mies läksi sen naisen kanssa taksilla yhtä matkaa. Tiistai iltana apostoli meni sitten sovittuna aikana ravintola Fenniaan, ihan vain mielenkiinnosta katsomaan tämän miehen toimintaa siellä ravintolassa. Fenniahan oli hienosto ravintola Helsingissä. Esimerkiksi miesten vessassa oli parturi, joka leikkasi hiukset tai parran, myi hajusteita eli partavettä ym. Ei ollut pakko ostaa koko pulloa. Parturi laittoi partavettä tai deodoranttia ym, pientä maksua vastaan tietysti. Niin tämä mies oli siellä ravintolassa sovittuun aikaan. Sauli menee hänen pöytäänsä, he tervehtivät. Apostoli tilaa itselleen vodkan vichyllä ja jäitä,tämä juoma nimenomaan tämän miehen pyynnöstä, koska hän itse juo ainoastaan vichyä jäillä. Mies kertoo miksi vodka vichyllä jäillä. Hän ei täällä eikä muissakaan ravintoloissa itse osta itselleen alkoholi juomia, vaan yleensä vain vichyä. Mies kertoo myös että kun hän on onnistunut löytämään ravintolasta, jonkun varakkaamman vanhemman naishenkilön joka on kiinnostunut hänestä. Hän kertoo myös että hän on oppinut tunnistamaan naisten joukosta sellaiset naiset jotka ovat seuraa etsimässä. Kun hän tällaisen sopivan naisen löytää hän tanssittaa sitä ja pyytää sen sitten meidän pöytään. Naisella on yleensä oma alkoholipitoinen juoma. Mies on juovinaan vodkaa vichyllä ja tarjoaa sitä myös naiselle lasistaan siinä samalla kun lirkuttelee sitä. Mutta hän tarjoaakin sitä apostolin lasista. Tämän apostolin tietää kuuluvan tähän peliin. Mies ei itse juo paljoa alkoholia kun on "iskupuuhissa" koska se sotkee asiat. Selvin päin on yleensä helpompi "hallita naista". Hän pyysi että pitäisimme juomalasejamme keskellä pöytää vierekkäin. Jos nainen tarjoaa tälle miehelle vodkan vichyllä niin tämä mies pyysi apostolia silloin samalla hakemaa pelkän vichyn jäillä ja laittas sen lasin sitten hänen lasikseen eli vaihtaislaseja, näin apostoli saisi juoda naisen miehelle tarjoamat vodkat vichyllä. Apostoli ja tämä mies istuvat vastakkaisilla puolilla pöytää. Mies myös sanoi että saat kyllä illan mittaan maksun näistä juomista joita et ole itse maksnut vaan joku näistä ravintolan kiimaisista vanhoista rikkaista akoista maksaa ne. Niin myös tapahtui, kun ilta oli edennyt pitemmällä ja miehellä ja naisella näytti menevä mukavasti. Alkaa myös apostolille tulla juomia pöytään vaikka hän ei niitä itse tilaa, juomat oli jo maksettu. Mies iskee silmää apostolille ja hän poistuu ravintolasta tämän naisen kanssa. Nainen on vahvasti päihtynyt. Apostolille tulee sellainen kuva tästä miehestä että hän on täysin rahaton. Apostolin juomat tosiaankin maksoi todellisuudessa tämä nainen niin kuin mies oli luvannut, mutta tiesikö nainen itse sitä. Mutta onko sillä väliä tiesikö vai ei, sehän sai mitä haki...lihaa. Tämä mies oli hyvin pukeutunut herrasmies. Mutta naisten huijari, tai ei oikeastaa mikään huijari, paremminkin naisten -rattopoika tai lelu- sitä ne naiset juuri haluaa ja sitä kai ne naiset siltä ravintolasta etsiikin. Apostoli jäi istumaan vielä pöytään, nyt yksin ja naukkaili vodkaa vichyllä sekä kuunteli musiikkia mitä orkesteri soitti. Tarjoilija tuli apostolin pöydän viereen ja toi uuden vodkan vichyllä ja otti tyhjän lasin pois. Apostoli kysyi mitä maksaa. Tarjoilija vastasi että se herrasmies joka istui pöydässänne, kävi lähtiessään tilaamassa teille kolme vodkaa vichyllä ja maksoi ne. Apostoli sanoi kiitos. Apostolin pöytään tuli loppuillasta istumaan päihtynyt ja hyvin iloinen naishenkilö. Apostoli ja tämä naishenkilö poistuivat yhdessä ravintolasta sen sulkeuduttua ja meneivät siinä aivan Fennian nurkan takana olevaan matkustaja kotiin yöksi. Nyt kun apostoli oli päässyt tuoreen lihanmakuun, niin seuraavan iltana ravintolassa missä hän oli soittamassa tapasi hän siellä erään nuoren naisen joka oli ravintolan asiakkaana ja jonka kanssa päätettiin lähteä illan päätyttyä sinne matkustajakotiin missä apostoli oli edellisen yönkin ollut. Apostoli osti ravintolan omistajalta pullon vodkaa ja pullon valkoviiniä ja tilasi taksi hyppäsi naisen kanssa siihen kyytiin. Taksi lähtee ajamaan vähän väärään suuntaa. Apostoli huomautti tästä taksimiehelle, että suunta oli väärä miksi ei ajata suorempaa ja nopeampaa reittiä. Tästä taksimies ei tykännyt hän pysäytti auton, käski apostolin maksamaan kyydistä ja sitten häipyä. Apostoli ei suostunut maksamaan, jollain taksimies äityi haukkumaan häntä heinäkengäksi ja maalaistolloksi. Taksimies kun kuuli että apostoli puhui murteella. Apostoli ei silti suostunut maksamaan kyytiä vaikka kuin häntä haukkui. Taksi mies sanoi "että tyttö jää ainakin autoon" apostoli kysyi tytöltä sopiiko se hänelle, johon tyttö nyökkäsi hyväksyvästi sekä ojensi votka pullon apostolille, apostoli kiitti ja läksi taksista pois ja paiskasi taksin oven kiinni, taksi läksi tytön kanssa jonnekin. Seuraavana aamuna apostoli heräsi matkustajakodissa, nainen vieressään. Muisti kuvaa ei ollut minkäänlaista mistä nainen oli mukaan löytynyt, mutta oliko sillä väliä. Nainen heräsi myös, hän ei olut ollenkaan ruma eikä vanha, ja tällähän oli väli, siis sillä naisella ja sitä väliä apostoli alkoi käyttää nyt. Seuraava pätkä tarinasta onkin sitten sellaista joka on sensuroitu, jääköön se itse kunkin mielikuvituksen varaan. Päivällä sitten apostoli ja nainen poistuivat matkustajakodista kumpikin omiin suuntiinsa sen enempää kyselemättä kkukas sinä olit, tämä oli varmaan molemmille vain tälläinen nauti hetki vieraissa nauti vielä vähän no nyt vielä vähän hyvä kiitos. Apostolin illan keikka meni ihan mukavasti, mutta kuitenkin pari kertaa hän joutui illan aikana ottamaan "korjaavat" ei kuitenkaan enempää. Seuraavana päivän apostoli meni katsomaan Mannerheimintien ja Salomonkadun kulmassa olevaan baariin onko tuttuja paikalla, tämä oli baari jossa hän aikaisemmin Helsingin keikoilla ollessaan usein oli istunut olusilla, muun muassa elokuvaohjaaja Aarne Tarkas on niitä tuttuja ja tämän baarin asiakkaita joita hän haikaili tapaavansa. Kerran apostoli oli ollut tässä baarissa vaimonsa kanssa ja iso Tapsa oli ollut myös siellä silloin (Tapsalla oli pituutta 203 cm). Tapsa oli myös maalta kotoisin, saman kylän poikia kuin apostoli. Kouluakin kävivät aikoinaan samaan aikaa. Siinä olutta maistellessa, apostolin vaimo osoitti baarin tuulikaapissa seisovaa pörrötukkaista miestä, ja sanoi että "tuo mies on seurannut häntä kaupungilla koko iltapäivän, nytkin se seisoo tuolla ja toljottaa koko ajan tännepäin". Tapsa vilkaisi ovelle päin, sanoen että eipä toljottele kauvaa. Nousi pöydästä ja läksi kävelemään miestä kohti, meni miehen luo sieppasi miestä niskasta kiinni. Ryske oli kova kun kaveri meni ovesta ulos "lentämällä". Heidän matka jatkui siitä linja-autoasemalle päin, Tapsan edelleen miestä niskasta taluttaen. Kului jonkin aikaa ja Tapsa palasi takaisin baariin, sanoi apostolin vaimolle että "ei seuraile eikä toljottele enää" käytin sitä miestä tuolla kalliolla, katseltiin vähän junia ja juteltiin. Sen enempää siitä asiasta he eivät puhuneet.

Apostoli istui sillä kertaa vain hetken aikaa tuossa baarissa, koska siellä ei tuttuja ollut. Hän meni ulos baarista ja siinä kadulla mietti mitä seuraavaksi. Siinä aikansa mietittyään hänelle tuli mielee yksi henkilö, jonka puhelinnumero hänellä oli ja kuka olis kiva nähdä. Apostoli oli muutaman kerran tavannut tämän henkilön musiikki ympyröissään. Tämä henkilö oli erittäin miellyttävä tuttavuus. Apostoli päätti soittaa hänelle kadun toisellapuolen olevasta postintalon puhelinkopista. Hyvällä tuurilla hän voisi vastatakkin. Tämä henkilö oli laulaja Barbara. Apostoli soittaa Barbaralle ja puhelin hälytti jonkun aikaa ja sitten tapahtui ihme Barbara vastasi puhelimeen. Aposteli esitteli itsensä, Barbara oli iloinen apostolin soitosta, mutta kertoi samaan henganvetoon olevan silloin valtava kiireinen ja suurissa ongelmissa Ford Cortinansa kanssa. Oli nimittä käynyt niin että hän oli tullut piipahtamaan kotonaan, laittanut autonsa ovet lukkoon. Mutta unohtanut avaimet kiireessään auton virtalukkoon. Barbara kysyi apostolilta osaako hän näitä autojuttuja esimerkiksi avata autonovet ilman avaimia. Barbaralla oli tosi kiire johonkin televisio ohjelman nauhoitukseen, se oli erittäin tärkeä juttu hänelle. Hän toisti puhelimeen koko ajan kiire kiire kiire kohta soitan taksin osaatko auttaa. Apostoli vastasi että osaan ja kysyi Barbaralta missä auto on, Barbara kertoi osoitteen, onneksi se osoite oli lähellä. Apostoli tilasi taksin ja kohta hän olikin jo Barbaran auton vieressä. Barbara ei vielä ollut tullut autonsa luo, mutta pian hän sieltä juoksikin jo autolleen ja "huuti juostessaan että onko yleensä mahdollista saada autonovet auki nopeasti, särkemättä mitään". Apostoli sanoi hänelle että ei hätää, homma hoituu. Barbara siihen että "no hyvä, voitko sitten nyt heti koittaa avata sitä ovea", apostoli otti kevyesti sormenpäillään Cortinan ovan kahvasta kiinni ja avasi Barbalalle oven. Barbara katsoi hämillään ja sanoi "voi hyvänen aika eikö se ollutkaan lukossa ja minä olen hössöttänyt tässä turhaan". Abostoli vastasi että "oli se lukossa mutta hän aukaisi sen tässä odotellessa," Barbara kysyi "no odotikos sinä pitkään, mutta eihän se ole mahdollista", Apostoli siihen että "kyllä hän ennätti täällä pariminuttia ootella". Barbara tähän että "Nyt minä en ymmärrä yhtään mitään, mutta minulla on helkutin kiire, on lähdettävä". "Kiitos sinulle, soitellaan vaikka illalla tai tule käymään", sitten nopea halaus ja pusuposkelle. Cortina lähti pihasta kadoten kadun vilinään. Apostoli soitti illalla Barabaralle ja he juttelivat pitkään, apostoli kertoi hänelle miten hän oli sen Cortinan oven aukaissut. Barbara halusi maksaa kaikesta, taksin ja ovenavaamisen ym hössötyksestä mutta apostoli ei huolinut mitään maksua. Mites se autonovi sitten avautui. Näin sen Cortinan oven sai avattua ilman avainta. Ensin täytyi tietää määrätty kohta autonovesta, mihin kohtaan sitten löi nyrkillä yhden terävän lyönnin ja samalla vetäisi ovenkahvasta, ajoitus oli tässä erittäin tärkeä. Eli näin se aukesi, ei vaikeaa?. Mutta tämäkään ei kaikilta onnistunut, vaati määrättyä "tietämystä" ja kokemusta. Ne mekaaniset lukot siihen aikaan oli vähän "sitä sun tätä". Apostolin keikat tuli heitettyä Helsingissä ja oli ihan mukava keikka ruppeema. Hän palasi sitten kotikaupunkiin perheensä luo, teki vielä jonkun aikaa autokorjaamo hommia ja sitten lopettin sen, tuntui että selkä rupeaa reistailemaan jo nuorellaiällä joten ei mitää riskejä sen suhteen joten hän siirtyi kevympiin hommiin. Hän alkoi järjestää eri yhtyeille keikkoja, sekä järjestämään tansseja vuokraamillaan tanssilavoilla ja tanssitaloilla. Sekä järjestin pyynnöstä esim. kirkkokonsertteja. Tuo aika oli hänelle "mahtavaa aikaa". Sai olla tekemisissä erilaisten luovien ja taiteellisten persoonien kanssa. Oli joukossa toki "kummajaisiakin", mutta ne kuuluivat noihin "ympyröihin" eikä se ollut pahe. Tuolla alalla oli myös mahtavat taloudelliset riskit. Oli tavallaan säiden armoilla. Joten tämä jakso ei kestänyt kauvaa kun uusi oli jo edessä. Eli apostoli ja hänen silloinen vaimonsa ostivat ravintolan. Ravintola oli suosittuja ja asiakkaita sen myötä oli mukavasti. Mutta yksi paha tai hyvä juttu oli apostolille tämä joka tapahtui usein ravintolaillan päätteeksi, kun he olivat laittamassa ravintolaa kiinni ja asiakkaat poistumassa ravintolasta. Niin melkeinpä aina joku naisasiakas pyysi siinä ravintolan ovella apostolilta kyytiä asunnolleen. Apostoli oli tietysti silloin selvinpäin, olihan hän töissä. Monesti hän läksikin autollaan viemään joitain naisasiakkaita kotiin. Tietäen jo silloin mikä näillä naisilla oli taka-ajatuksena. Ja juuri siksi apostoli läksikin heitä mielellään kyyditsemään. Kun he pääsivät perille naisen kotipihalle. Niin nainen pyysi apostolia sisälle asuntoon.

Siellä asunnossa jotkut tarjosi juomaakin ja apostoli heikkona ja väsyneenä miehenä joskus sortui ottamaan juomaa. Siinä sitten usein kävi niin että se kotiinkuljetus venähti muutaman päivän pituiseksi. Kun sitten apostoli palasi kotiin kuljetus reissiltaan. Niin vaimolla oli taas aihetta kostoon. Vaimo suoritti tämän kostonsa oman reissun muodossa. Apostoli ja vaimo kertoivat aina toisilleen missä olivat, sekä senkin mihin tekoihin olivat sortuneet ja kenen kanssa. Jos se yleensäkkään toista osapuolta kiinnosti. Mustasukkaisuus mitä se on??? Jos itse teet jotain, miksi se olisi silloin kiellettyä aviopuolisoltasi. Oli apostoli motto. Apostolia ei nämä itsensä eikä vaimonsa reissut pahemmin haitanneet. Enemmänkin haittasi ja vitutti se kun tutut tai jopa tuntemattomatkin tulivat kertomaan apostolille hänen vaimonsa reissuista. Kenen kanssa se oli ollut ja missä. Monesti apostoli joutui oikomaan heidän kertomaansa juorua tai suurta paljastusta. Sillä kaikki asiakohdat ja paikat eivät aina pitäneen paikkaansa heidän "paljastuksissaan". Silloin muuten aina siihen loppui tiedontuojan kertomus. Sen jälkeen yleensä apostoli sai kuulla olevani hullu. Akkas kun ei osaa muuta tehdä kun persettään levittää, ja sinä et välitä siitä mitään. Tuon apostoli sai kuulla monta kertaa. Ei saa innostua liikaa, tuon apostoli on yrittänyt pitää mielessä, sillä vapaus voi olla vaarallista. Väärin ymmärrettynä. Kerran taasen oli ihan normaali viikonlopun ravintolailta, porukkaa paljon ja meteli kova. Apostoli huomasi ravintolan asiakkaiden joukosta yhden naisasiakkaan, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Hän oli nuori kaunis nainen, mutta lyhytkasvuinen. Tämä lyhytkasvinen nainen tai oikeastaan ei hän nyt niin hirveän lyhyt ollut, sanotaan nyt vain että aika pieni oli, mutta kuitenkin normaali vartaloinen. Tämä nainen kävi illan aikana useamman kerran hakemassa juomaa. Samalla jjutellen apostolin kanssa niitä ja näitä. Tuli ravintolan sulkemisen aika, asiakkaat poistuivat ravintolasta. Viimeisenä asiakkaana poistui ravintolasta tämä lyhytkasvuinen nainen tai oli poistumassa, mutta hän jäi kuitenkin siihen ovensuuhun juttelemaan apostolin kanssa. Hän kertoi olevansa toiselta paikkakunnalta ja käymässä vain asioillaan tässä kaupungissa. Mutta nyt hän erehtyi jäämään tässä vieraassa kaupungissa viihteelle, eikä ollut varannut yöpaikkaa mistään itselleen. Hän kysyi apostolilta, että on hänellä mitään neuvoa tähän. Apostoli sanoi että onhan täällä hotelleita, mene sinne yöksi. Hän voisi vaikka viedä hänet hotellille autollaan. Kun saan ravintolan ovet ensin kiinni. Se olisi mukava, sanoi tämä nainen. Apostoli pyysi että nainen tulisi istumaan ravintolan sisälle vähäksi aikaa, hän laittaa vain paikat kuntoon. Sitten veisi hänet sinne hotellille. Nainen tuli ravintolaan sisälle ja apostoli laitoin ravintolassa kaikki kuntoon lähtöä varten. Sitten tämä nainen sanoi että voisiko apostoli tarjota hänelle yhden paukun, vaikka ravintola onkin kiinni. Apostoli lupasi tarjota ja kysyi mitä hän haluaa. Niin nainen sanoi siihen että votkan kolalla ja sinut. Apostoli joka oli jo tottunut kaikenlaisiin "letkautuksiin" vastasin että kumman ensin. Johon nainen vastasi että se votkan jäillä ja laita siihen paljon jäitä, sillä hän käy jo liian kuumana. Nainen myös ehdotti että apostoli ottaisi itsellenkin juoman, sekä tulisin istumaan hänen viereen. Apostoli teki paukun itselleen ja menin sitten naisen viereen istumaan. Mutta ei hän siinä kauaa kerennyt istua, kuin hetken vain ja sitten se oli menoa. Tässä apostolin ravintolassa oli kolme erilaista osastoa oli baari, pub ja kerho. Nämä kyseiset jatkot tämän naisen kanssa tapahtui täällä kerhon puolella. Jossa oli sohvat ja sohvatuolit se oli varsin kotoisa ja viihtyisä paikka. Siinä se aamuyö meni paukkuja ottaessa ja naidessa tai paremminkin se oli intohimoista rakastelua. Kuten varmaan tiedätte, naintihan on pelkkä akti mutta tämä oli paljon paljon muutakin. Apostoli oli innoissaan sillä tämä nainen, vaikka oli pieni ja siro oli niin kiihkeä ja hyvä...siis niin perhanan hyvä. Aamun koittaessa he havahtuivat siihen että kello on jo paljon, kukkokin oli jo laulanut ajat sitten. Kohta tulee ravintolan työntekijät ja mahdollisesti myös hänen vaimonsa sinne. Joten apostoli soittaa hotelliin ja varasi sieltä 2h huoneiston sekä tilasin myöskin taksin, joka sitten vei heidät hotellille. Tämä heidän hauskanpito jatkui koko viikonlopun siellä hotellissa ja huone tarjoilu pelasi. Hotellin vastaanotosta kerrottiin apostolille hänen vaimon tiedustelleen, että onko apostoli mahdollisesti asiakkaana kyseisessä hotellissa. Hänelle oli kerrottu että ei ole sen nimistä henkilöä kirjoissa eikä ole näkynytkään täällä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, näinhän sanotaan. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Apostoli palasin ruotuun, eli kotiin ja tämä kaunis pieni ja siro nainen kotiseudulleen. Tämä nainen lähetti apostolille kortin. Noin viikko tämän heidän yhteisen viikonloppun jälkeen (kirjekuoressa). Kortissa hän kertoi että oli joutunut käymään lääkärissä, alavatsakipujen johdosta. Gynekologi oli todennut haavaumia ja hiertymiä vaginassa. Tämä lyhytkasvuinen kaunis nainen, oli kirjoittanut vielä kortin loppuun. Milloin otetaan uusiksi, kaipaan niin rutosti hiertymien aiheuttajaa. ps. otan mukaan luikuvoidetta...Rakkaudella. Apostoli ja tämä nainen eivät enää tavanneet tämän jälkeen, liukuvoiteet jäi kokeilematta. Koska heidän tiensä eivät enää kohdanneet enää. Kerrompa nyt samaan syssyyn kun alkuun päästiin, että minkälainen mies tämä apostoli oikein on naisten kanssa. Aloitetaan ihan apostolin nuoruudesta. Apostoli kotikylällähän oli tanssilava. Sillä tanssilavalla apostoli nuoruusvuosina tanssi-iltoina tutustui useampaan tyttöön. Kerrankin hänellä oli sinne tanssilavalle tansseihin, sovittu etukäteen kahden tytön kanssa treffit. Nämä tytöt eivät tietäneet toisistaan. Se oli sitä aikaan kun apostolilla oli tuota vientiä vähän liian kanssa, ja apostolin mielestä kaikille halukkaille tytöille piti antaa mahdollisuus "kokea" apostoli. Apostolin tyyli oli sellainen että jos ensimmäiset treffit jäi korkeintaan pussailun tasolle, niin toisia treffejä ei tullut. Ei hän pussailun takia kehdannut seurustella, kun joillakin oli parempaakin tarjolla. No nämä molemmat tytöt joiden kanssa apostoli oli sopinut treffit sinne tanssilavalle, tulivat myös sinne. Mutta hän, apostoli kurja ihminen kun oli jo unohtanut heidät. Hän olin jo ennen näiden tyttöjen tanssilavalle saapumistaan langennut erään kauniin tytön isku yrityksiin siellä tanssilavalla, tai ei ne jääneet pelkästään yritykseksi vaan tyttö onnistui saamaan apostolin ainakin yhdeksi illaksi ja yöksi. Tämä tyttö sitten menettikin neitsyytensä seuraavana yönä, sitä se varmaan halusikin. Sellainen käsitys apostolille jäin siitä yöstä ja tytöstä. Sinne tanssilavalle tuli aina myös tiettömän taipaleen tyttöjä "metsäpirteistä ja tönöistä". Suurimmaksi osaksi he olivat tyttöjä jotka eivät olleet avioliitossa ja perheellisiä, mutta oli siellä joukossa joku perheellinenkin. Nämä tytöt olivat varsin uutteria houkuttelemaan miehiä kävelylle tanssilavan vierestä kulkevan joenrantaan. Tytöillä oli mielessä vaan yksi asia ja senhän kaikki miehet tiesivät tai ainakin ne jotka olivat paikkakuntalaisia. Joenrannalla olevat pusikot ja vanhat autiot rakennukset olivat tanssi-iltoina varsin uutterassa käytössä. Näille tytöille syntyi paljon aviottomia lapsia (äpäriä). Taisi niillä "kävelyillä" alkunsa saada muutama avioliittokin. Moni näistä tytöistä harrasti illan mittaan tätä "joenranta kävelyä" usean eri "kokelaan" kanssa. Siellä "kävelyillä" tyttöjen kanssa kävi niin poikamiehiä kuin ukkomiehiäkin. En tiedä miksi juuri nämä tiettömän taipaleen tytöt olivat erityisen aktiivisia tällaiseen toimintaan. Olisikohan näillä tytöillä ollut kuitenkin taka-ajatuksena sen oman elämänkumppanin löytäminen, tälläisellä tavalla tai se kotikasvatus. Apostoli kun soitteli sitä bassoa ja kävi paljon keikoilla myös Helsingissä. Hänellä oli siellä tuttuja vähän joka lähtöön. Esimekiksi tälläinen tapaus Helsingistä, silloin elettiin 70-luvun alkupuolta apostoli oli keikalla Helsingissä ja siellä oli teatteriväen pikkujoulut Oulunkylässä. Apostolia pyysi näihin pikkujouluihin seuralaisekseen erään tunnetun elokuvaohjaajan vaimo. Hänen miehensä, tämä elokuvaohjaaja ei voinut osallistua ulkomaanmatkansa takia näihin pikkujouluihin. Tämä elokuvaohjaajan vaimon oli apostoli tavannut yhden tavaratalon mainososastolla, apostolin yhtye oli silloin soittamassa tämän saman tavaratalon ravintolassa. Tämä elokuvaohjaajan vaimo oli myös ylioppilasteatterin näyttelijöitä. Apostoli ei kuitenkaan päässyt, ja nimenomaan en päässyt näihin pikkujouluihin. Koska hänen vaimonsa kas kummaa ei pitänytkään ajatuksesta. Apostolia harmitti että menikään mainitsemaan asiasta vaimolleen, Mutta apostoli halusin että sopu säilyisi vaimon kanssa, joten hän ei mennyt näihin pikkujouluihin. Apostolia harmitti silloin niin vietävästi, ja on harmittanut vielä myöhemminkin, ettei mennyt niihin pikkujouluihin. Olihan tämä elokuvaohjaajan vaimo erittäin kaunis nainen. Kuten jo mainitsin että hän myös näytteli ylioppilasteatterissa ja oli silloin aikanaan julkisuudessa paljonkin. Apostoli olin hieman ihastunut tähän naiseen. Hän olin myöskin huomannut että tämä ihastuminen ei ollut yksipuolista. Täällä pikkujouluissa ja jatkoilla etenkin olisi ollut varmaan mahdollisuus tutustua vähän tarkemmin tähän elokuvaohjaajan vaimoon, kaikinpuolin. Tällaisia harmittavia tilanteitahan elämä on täynnä. Ainakin ihmisillä jotka elävät elämänsä. No eihän kaikkea voi saada mitä haluaa, ainakaan yhtä aikaa. No se siitä.

Kerran apostoli on kotikaupungin seurahuoneella viettämässä iltaa. Seurahuoneella oli esiintymässä yhtyeineen yksi Suomen tunnetuimmista tangolaulajista. Porukkaa oli siellä paljon. Apostoli istuu baarissa, siinä tiskin penkeillä ja otti ryyppyjä vodka lasistaan. Hänen vierelle tulee nainen joka huikkaa tarjoilian luokseen ja tilaa tältä juoman. Sitten se nainen sanoo anteeksi mutta oletko sinä pave. Apostoli katsoo naista ja sanoo olen, mutta nykyään minua haukutaan apostoliksi, ja oletko sinä Raija, ole vastaa nainen. Nainen siis tämä Raija pyysi apostolia (pave) siirtymään pöytäänsä istumaan. He käyvät välillä tanssimassa, juttelevat kovasti, muistelevat nuoruutta ja heillä on hauskaa. Seurahuoneelta he sitten siirtyvät mukavan ravintola illanpäätteeksi Raijan asunnolle. Se asunto on sellainen kimppakämppä. Raija asuu siinä kahden muun tytön kanssa. Jo heti asuntoon sisään tullessaan ja sängylle mennessään apostoli kuulostelin että täällä huoneessa on muitakin, valoja kun ei sytytetty oli siis pimeää. Eikä se ääni kuulostanut kuorsaamiselta. Se ei kuitenkaan menoa häirinnyt, olihan talviaika ja pimeää. Joten hommat hoideltiin, sitä vartenhan sinne oli tultu. Tuli aamu ja valot syttyi. Apostoli huomasi että siinä samassa huoneessa hänen ja Raijan lisäksi oli kaksi erittäin kaunista ja uhkeaa naista. Sekä eräs mieshenkilö joka oli viettänyt yönsä näiden kahden ja uhkean naisen keskellä. Hän, siis tämä mieshenkilö oli moikka tuttu apostolille musiikkipiireistä. Myös tämä mieshenkilö oli ollut edellisiltana paikallisessa Hotelli Seurahuoneen Ravintolassa kuten apostoli ja Raija. Häntä ei voinut olla sillä huomaamatta. Sillä olihan tämä kaveri tunnettu julkkis. Hän oli ollut siellä seurahuoneella esiintymässä tämä kaikkien tuntema tangotähti. Apostoli olin siellä vain viihteellä. He joivat siinä aamukahvit ja rupattelivat siinä jonkun aikaa. Sitten itse kukin jatkoi matkaansa omille tahoilleen. Seksi silloin 60-luvulla alle kaksikymppisenä oli apostolille leikkiä, mukava harrastus, niin varmaan oli kaikille sen ikäisille, siis sellaisille joilla oli mahdollisuus sitä laajemmin harrastaa. Niin se oli tosiaan leikkiä tai paremminkin harjoittelua ei vakavasti otettavaa. Näin se ainakin apostolille oli. Naisia tai pikemminkin tyttöjä oli tarjolla ihan mukavasti ja sen myötä erilaisia seksisuhteita myöskin aina kun sellaiseen halusi. Tai mitä seksisuhteita ne nainnit nyt siihen aikaan oli, ei ne mitään oikeita suhteita ainakaan olleet. Voiko niitä alkuaikojen kokeiluja miksikään nainneiksikaan sanoa saatikka seksisuhteiksi, sellaista toheltamista molemmin puolin se oli. Apostolin ensimmäinen oikea naintiyritys tapahtui viisitoistavuotiaana juhannusjuhlilla männikössä. Eikä se juhannusnainti ollut kokemuksena kummoinen. Apostolilla se homma ei ollut hallinnassa lainkaan. Tyttö joka kanssa hän oli siellä männikössä, oli jo kokenut tekijä alalla. Vaikka ei sillä tytöllä ollut ikää sen enempää kuin apostolillakaan. Tyttö oli pyörinyt jo lapsena piireissä, joissa tällaiset asiat tuli tutuiksi aivan liian nuorena. Tähän männikköön menostakin aloitus tuli alunperinkin tältä tytöltä. Hänelle kun ei pelkkä pussailu tuntunut riittävän. Hän ehdotti apostolille jotain parempaa. Kyllä apostoli sen tiesi mitä se jokin parempi oli. Mutta hän oli kokematon ja ehkä liiankin innokas suorittamaan, näin hän mokasi koko homman. Ei siinä oikeastaan mitään kerennyt tapahtua. Tyttö oli ehkä liiankin innokas sekä aktiivinen, Ei siitä tämän enempää, eiköhän tässäkin ollut jo liikaa. Kokemus kuitenkin opetti. Ei apostoli pyörälläkään osannut ajaa kun ensimmäisen kerran kokeili. Tuon juhannus männikkö seksin jälkeen oli apostolilla erinäisiä seksisuhteita aika tiuhaan tahtiin. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan periaatteella. Apostoli meni kuusitoistavuotiaana kihloihin samanluokan tytön kanssa. Mutta se kihlaus ei kauan kestänyt. Sen kihlaussuhteen jälkeen ja senkin aikaan uutta seksisuhdetta pukkasi päälle koko ajan. Mistä sitten tällainen vienti apostolilla tyttöjen keskuudessa johtui. Se oli kai sen persoona ja kai ulkonäkökin. Apostoli ei ollut kaveri joka kulki massan mukana. Vähän outo tyyppi hyvässä mielessä. Ensinnäkin hän pukeutui muodikkaasti uniikki asuihin, jollaisia ei samasta kaupungista toisia löytynyt. Hänet leimattiin vaatetuksen takia homoksi mutta vai jotkut kateelliset toppatakkimiehet. Elettiinhän silloin aikakautta jolloin kaikilla miehillä piti olla toppatakki ja teryleenihousut upslaakilla sekä valkoinen kauluspaita. Näin etenkin siinä pikkukaupungissa jossa apostoli silloin liikkui ja asui. Monen näiden häntä homoksi nimitelleitten miesten/poikien tyttökavereista tiesi ettei apostoli ollut homo. Monella näistä tytöistä kun oli omakohtaisia kokemuksia apostolin seksielämästä. Eikä se viitannut mitenkään heidän mielestään homouteen, päin vastoin. Mutta kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsin elettiinhän silloin 60-70 lukua. Erilaisuus maaseudulla ja pikkukaupungeissa ei ollut sallittua. Ei etenkään vaatetus. Jos erotuit massasta niin olit joko hullu tai homo. Apostolia ei kiinnostanut mitenkään se mitä muuta pojat ja miehet hänestä ajatteli. Häntä kiinnosti enemmin se mitä tytöt ja naiset hänestä ajatteli. Olihan aina mukavampi mennä esimerkiksi kapakkaillan jälkeen jonkun naisen/tytön kämpille ja kenties sänkyyn hänen viereensä ja....ja.... Kuin jonkun homoksi haukkuja miehen kämpille, tiedä sitten mitä siellä tapahtui. Apostoli ei sitä tiedä, hän ei ole koskaan käynyt/yöpynyt tuollaisissa paikoissa. Se että seksi puuttui lähestulkoon kokonaan apostolin ensimmäisestä avioliitosta. Se oli yksi tärkeimmistä eroon johtaneista syistä. Seksi oli ja on hyvin tärkeä tekijä avioliitossa ja etenkin tässä apostolin avioerossa. Nykyaikana on tunnustettu se että seksi on jopa tärkein tekijä avioliitossa. Ainakin kun lukee iltapäivälehtien julkkisparien haastatteluja, ja katsoo naistenlehtien lööppejä. Niissä jutuissa ensimmäinen asia joka mainitaan on seksi, eli meillä on hyvä seksielämä. 70-luvulla sitä ei ainakaan ääneen saanut sanoa, saatikka aikana sitä ennen tai jopa kirjoittaa siitä. Muualla kuin ehkä miestenlehdissä. Minusta seksi ja nimenomaan hyvä seksi molemmin puolin. Tarkoitan tällä molemmin puolin molempia aviopuolisoja, en siis seksiä edestä ja takaa, imuputkeen tai pakoputkeen. Niin että eikun sex sex No ei se elämä auvoista ja seksin täyteistä aina apostolillakaan ollut tai no seksiä oli mutta jotenkin se oli "valjua". Johtui kai siitä kun ei ollut sitä kiinne kohtaa aina, oli vähän kuin koko ajan matkalla jonnekkin, mutta kun ei tiennyt minne. Tämä johtui osin siitä kun välillä erottiin vaimon kanssa ja sitten palttiin taas yhtee. Tälläisiä väliaikaisia eroja apostolille sattuin aina sillon tällöin, tai oikeastaa aika paljon. Tälläisten väliaikaisten erojen aikana apostoli meni minne nyt sattui, eli minne nenä näytti, eli eteenpäin ja teki siellä mitä nyt sattui löytämään tai halusi. Soitteli basso jos jossain tarvitsivat basistia. Koulutustahan apostoli oli hankkinut monelle alalle soittaja aikoina, päivät kun oli vapaita niin jotain täytettä päiviin täytyi keksiä ja opiskelu oli hyvä tälläinen. Yleensä apostali pääsi töihin aina minne meni kysymään. Apostolilla oli näitten autoalan (lueteltu jokkisjutun yhteydessä) koulutusten lisäksi, kaupallisenalan koulutusta seuraaville osastoille tekstiili/vaatetus, elintervike, kengät, urheilu, kalastus, kodinsisustus, audiovisuaalisetlaitteet sekä näitten lisäksi vielä tekninenpiirustus. Joten ei tarvinnut ihan mihin tahansa mennä ja kun melkein kaikilta näiltä aloilta löytyi vielä työkokemusta ja hyvillä papereilla niin töitähän sai ei se ollut ongelma koskaan ja kun vielä oli ollut yrittäjänä monella alalla niin sekin puoli oli hallinnassa. Kerran tälläisen väliaikaisen eron aikana apostolin nenä näytti kohti Helsinkiä. Ja sinne apostoli sitten menikin. Siellä oli asui paljon hänen sukulaisia, olihan apostolin äiti Helsingin tyttöjä, ja toiseksi siellä oli paljon kaikenlaista mahdollisuutta, kaikki oli vain itsestäsi kiinni. Oli jopa mahdollisuus vähän valkata ja leikkiä enttententten teelikkamentten tuonne menen. Näin apostoli tällä Helsingin reissullaankin sitten teki. Apostoli meni Helsingin työvoimatoimistoon katseli siellä ilmoituksia vapaista työpaikoista. Hän huomasi ilmoituksen että Elannon Hakaniemen tavarataloon oltiin avaamassa farkkuosastoa, ja ne haki farkkuosastonhoitaja. Apostoli otin tiedot ylös ja marssin Hämeentietä pitkin Hakaniemen Elantoon työhönottoon. Siinä aikansa juteltuaan työhönottajan kanssa, hän sai tämän farkkuosastohoitajan paikan, Mika Sundqvist oli vielä tulossa esintymään avajaisissa se kerrottin hänelle. Palkka tietysti katsottiin taulukosta, olihan kyseessä oli niin sanottu työläistenyritys Elanto niin totta kai palkka oli silloin pieni. Eihän nyt työläistenyritys voi työläiselle makssa kunnonpalkkaa, vaan se aate ja mitalit vappuna. Olipahan nyt kuitenkin työpaikka hommattu. Uusi ja haasteellinen homma kaiken lisäksi. Apostoli läksi tämän Elannossa käynnin jälkeen kävelemään kaupungille. Kävellessäni Mannerheimintietä hän huomasi Anttilan tavaratalojen toimiston ja työhönoton. Ajatteli käväistä sielläkin kysäisemässä töitä, vaikka oli juuri saanut työpaikan. Mutta ainahan kysyä saa. Töitä oli Anttilassakin tarjolla. Juttuun hän tuli nytkin hyvin työhönottajan kanssa. Sen jutustelun seurauksena hänellä oli nyt City-Anttilassa matto ja kodintekstiili osaston "kympin" työpaikka sovittuna. Tässä Anttilan työpaikka haastattelussa (jutustelussa) oli se ero Elannon vastaavaan, että tämä Anttilan työhönottaja kysyi palkkatoivetta. Kun taas Elannossa sitä ei kysytty, vaan taulukosta katsottiin, ja sanottiin että tämä verran saat palkkaa. Anttilassa taas palkkatoivomus hyväksyttiin mukisematta. Eikä tässä vielä kaikki. Apostoli läksi tämän Anttilan työhönoton jälkeen kävelemään takaisin Hakaniemeen päin, käveli Hakaniemen torinpoikki takaisin Hämeentielle ja läksi sitten kalliossa kävelemään kolmattalinjaa kallion kirkollepäin tarkoituksenaan mennä Linnänmäen kupeessa asuvan tuttavansa luona käymään, koska tällä oli joku edullinen vuokra-asunto tiedossa jossakin vanhassa puutalossa siinä linnanmäen lähellä. Kolmattalinjaa kävellessään apostoli huomasi Valintatalon ikkunassa ilmoituksen että haetaa maito-osastolle hoitajaa. Hän pysähtyi siinä Valintatalon kohdalla ja katseli sitä ilmoitusta. Sitten hän päätti mennä sisään tähän Valintatalon myymälään ja katsoa minkälainen kauppa tämä oikein on. Kauppa oli siisti Valintatalo ja henkilökuntakin vaikutti mukavalta, apostoli kysyy kassalla olevalta kassaneidiltä että vieläköhän tuo maito-osato juttu ilmoitus on voimissaan. Kassaneiti.. tai ei se mikään neiti ollut vaan rehevä naitavan näköinen nainen. Niin siis tämä kassanainen vastasi ettei hän tiedä ja neuvoi menemään lihatiskin ohi toimistoon siellä on myymälänhoitaja. No apostoli meni sinne ja myymälänhoitaja oli siellä apostoli esitteli itsensä ja kertoi asiansa. Siinä sitten myymälänhoitaja ja apostoli juttelivat aikansa ja tulivat siihen tulokseen että apostoli aloittaa pikimmiten tässä Valintatalossa Maito-osatonhoitajana. Apostoli lupasi vielä samanpäivän aikana ilmoittaa milloin aloittaa. Apostoli käveli ulos ajatuksissaan Valintatalosta mutta pyörähti kadulta takaisin sisälle Valintataloon meni kassan luokse nojasitiskiin ja kuiski tälle kassanaiselle, minä tulen teille töihin ja iski silmää kassanainen vastasi että kiva ja sen päälle kaunis hymy ja vilkutukset apostolille kun hän poistui kaupasta. Apostoli suunnisti takaisin Hakaniementorille jossa oli puhelinkoppeja joista hän soitti Anttilaan ettei hän otakkaa sitä työpaikkaa. Elantoon apostoli oli soittanut jo sen jälkeen kun sai sen Anttilan työpaikan. Yksi päivä ja kolme työpaikkaa. Apostoli valitsi Valintatalon siksi että se oli se tunnelema mikä siellä kaupassa oli ja tuli, pieni ihmisläheinen kauppa. Palkka nyt ei ollut Anttilan luokkaa mutta kuitenkin parempi kuin Elannossa, mutta kuitenkaan palkka ei ollut se tärkein valinta kriteeri. Yksi asia jäi tästä Valintatalon työ haastattelusta erityisest apostelin mieleen. Eli nämä kysymykset alkoholinkäyttö ja suhtautuminen alkoholiin ne vähän kummaksutti.

Apostoli meni sitten tähän Valintataloon töihin parin päivän päästä, kun sai asunto asiansa ensin kuntoon, hän sai sen asunnon sieltä Linnanmäen läheltä vanhasta puutalosta, hatarahan se oli ja kylmä kuin mikä, mutta lämmikettä ja peittoja saa kaupasta, ei hän mitään kotia etsinytkään vaan yöpaikkaa. Kun apostoli meni sitten sinne Valintataloon töihin niin melkein heti hänelle selvisi syy näihin työhaastattelun erikoisiin alkoholikysymyksiin. Tämä myymälänhoitaja oli entinen alkoholisti ja nyt uskovainen piru. Apostoli sai heti alkajaisiksi ohjeet miten toimitaa puliukkojen ja akkojen ja roskakorien kaivelioiden kanssa. Heti alkuun apostoli sai todeta että hän taitaa nyt joutua toimimaan vastoin ohjeita, sillä ne ohjeet tuntuiva hänestä aivan kahjoilta Siihen aikaan myytiin makkarat ym vastaavat tiskiltä, ja siinä jäi aina roiskeita, eli osia makkaroista ja lihoista. Siis osia jotka leikattiin pois esimerkiksi makkaranpäät joita ei asiakkaille myyty. Nämä "roiskeet" olisivat kelvanneet pultsareille. Mutta kaupassa jossa hän olin töissä, oli ehdottomasti kielletty antamasta niitä heille, eli siis pultsareille. Vaan ne "roiskeet" piti laittaa erilleen, ja aina iltaisin viedä roskikseen. Lisäksi esimerkiksi, vanhentuneet jogurtit piti tuhota, maidot ja piimät kaataa viemäriin. Tämä piti tehdä siksi. Koska laitapuolen kulkijat eli pultsarit. Kaupassa käydessään häiritsivät asiakkaita, sekä aiheuttivat paheksuntaa kaupan asiakkaissa. Kaupan roskiksia penkoessaan he häiritsivät sen talon asukkaita, jossa kauppa sijaitsi. Mikä taas oli tottakin. Apostoli ajatteli että tuollainen menettely ei oikein käy järkeen. Oli hyvää syötäväksi kelpaa ruokaa, joka tuhotaan. Kun toiset näkee saman aikaisest nälkää. Tuo systeemi on perseestä. Joten hän keräsin vanhentuneet maitotuotteet, sekä lihatiskiltä "roiskeet" ym elintarvikkeet, joita ei voinut enää myydä. Laittoi ne joka iltapäivä muovikassiin. Vei sitten sen kassin töistä lähtiessään Karhupuistoon. Jossa häntä odotti aina sovittuun aikaan eräs pultsari. Hän olin sopinut tämmöisestä järjestelystä, tämän kyseisen pultasarin kanssa. Heidän ensitapaaminen tapahtui näin. Kerran töistä lähtiessään, kun apostoli oli viemässä näitä tuhottuja jugurttipurkkeja ym "pilattuja" elintarvikkeita roskikseen. Tapasi hän tämän pultsarin tonkimassa kaupan roskiksia, mikä oli ankarasti kielletty. Hän tervehti tätä pultsaria, kuten ihmisiä yleensä tervehditään. Eli sanoin päivää, ja esitteli itsensä, ja he jopa kättelivät. Hän jutteli siinä jonkun aikaa tämän pultsarin kanssa. Kävivät tämän pultsarin elämää lävitse, syitä ja seurauksia pengoivat. Pultasari halusi itse kertoa. Hänen taustallaan oli se, voisiko sanoa "tavallinen tarina". Hän oli ollut hyvässä ammatissa. Myyntiedustajana kiertänyt ympäri suomea, hän oli lisäksi soittanut harrastuksena tanssiyhtyeessä kitaraa eli samaa taustaa kuin apostolillakin, eli yhteinen sävel löytyi. Molemmat, sekä työ että harrastus olivat olleet sellaisia, joissa on vaara joutua alkoholin kanssa tekemisiin. Myyntiedustajan ammatissa hotelleissa yöpymiset, siellä iltaisin muutamat "paukut". Viikonlopuksi kun hän tuli kotiin, niin oli lähtö tanssikeikoille soittelemaan. Keikan jälkeen oli tullut usein korkattua pullo väkevää. Siitä se juopottelu pikkuhiljaa oli pahennut. Sitten vaimo oli lähtenyt lasten kanssa, ja jättänyt hänet. Se oli ollut lopullinen niitti. Hänen juopottelu meni täysin tolkuttomaksi, ja pian hän oli työtön, kitaraton ja asunnoton alkoholisti. Apostoli ei ollut luonteeltaan mikään kuulustelija. Tämä pultsarin kertoessa tarinaansa, siitä tarinasta kävi myös selville se, ettei hän ole kunnolla syönyt moneen päivään. On vain kovia leivän kannikoita järsinyt, sekä kahvilan pöydästä varastettua ketsuppia ja sinappia syönyt. Nälkä teettää vaikka mitä, tämä pultsari totesi. Se mikä tuli erittäin hyvin esiin, pultsarin tarinastaan, sekä hänen olemuksestaan. Hän häpesi itseään. Apostoli ymmärsi häntä erittäin hyvin sillä olihan tämä "pultsari" elänyt elämää jota apostoli eli nyt, tarina kosketti. Apostolilla oli silloin myös mukana kassi, missä oli hänen itselleen menevää ruokaa. Hän annoi siitä kassista, tälle pultsarille ruokaa pahimpaan nälkään. He myös sopivat, että tästä eteenpäin, ei hän siis tämä pultasri, eikä hänen kaveritkaan ole penkomassa, näitä kaupan roskiksia. Eivätkä he muutenkaan pyöri kaupan-nurkilla. Sen lisäksi he sopivat, että joka päivä tiettyyn kellonaikaan. Tämä kaveri odottaa tätä apostolia karhupuistossa, tietyssä kohtaa. Jonne apostoli tuo hänelle ruokakassin. Kassin jossa on myynnistä poistettuja elintarvikkeita, jogurttia, makkaraa, maitoa, juustoa, leipää ym mitä nyt kulloinkin meni poistoihin/roskiin. Tälläinen menettely oli tässä Valintatalossa ehdottomasti kielletty. Mutta apostoli päätti kuitenkin toimia toisin, kunnella järjen ääntä. Tämä elintarvikekaupan myymälänhoitaja oli kiihkouskovainen, eli siis ihmisvihaaja, eri toten alkoholistien. Tämä myymälänhoitaja oli itse entinen alkoholisti, ei kuitenkaan ollut rappiolla. Hänen olisi luullut ymmärtävän, mutta ei. Halusi kai näin näyttää että hän on kunnon ihminen. Tämä sopimus apostolin ja pultsari kesken toimi. Pultsari piti lupauksensa, kuten myös apostoli. Joka ilta töistä kämpilleen Karhupuiston ohi kulkiessaan apostoli vei kassillisen ruokaa siellä puistossa odottavalle pultsarille. Tästä menettelystä ei tullut sanottavaa kaupan eikä muidenkaan taholta. Tosin moni ei tälläisetä järjestelystä tiennytkään. Kerran tämä pultsari kun apostoli toin hänelle ruokakassin karhupuistoon. Ryhtyi kehumaan apostolia kavereilleen. Joita oli useampia odottamassa ruokakassia karhupuistossa. Missä ei sinänsä ollut mitään pahaa eikä moitittavaa, että oli muitakin. Niin siis tämä pultsari rupesi kehumaan apostolia. Sellaisesta apostoli ei tykännyt, ei ollenkaan suorastaan suuttui. Hän sanoi pultsarille äkäisesti. Jos et lopeta tuota nyt heti, niin ruokakassin tuominen loppuu tähän. Kiitoksen korkeintaan voin vielä kestää, muuta en. Apostoli ei tykännyt tyhjänpäiväisestä kehumisesta, etenkin jos se koskee häntä itseään. Apostoli ei ollut tässä kaupassa kauvaa töissä. Hän siirtyi muulla töihin. ja nimenomaan tämä uskoon höpsähtäneen myymälänhoitajan takia. Ei sitä julistusta ja paatosta täysjärkinen kestänyt. Mutta jouluruuat apostoli vielä kerkesi toimittaa tälle pultsarille, ennen siirtymistään muualle. Joulunaatonaattona hän toimitti kylmissään värjötelleelle pultsarille "Joulukassit". Apostoli oli ostanut omilla rahoillaan. Valmiin luuttoman n.3 kg joulukinkun, laittoin erilaisia joulun laatikkoruokia kassiin, leipää, juustoa, makkaraa, pipareita, pullaa, konvehtirasian, savukkeita sekä kävi alkosta ostamassa, joululögi-, ja vodkapullot, ettei pultsarin jouluna tarvitse koko aikaa korvikkeita juoda. Apostoli vei nämä kassit pultsarille, joulun aatonaatona karhupuistoon. Laittoi kassit lumiselle puistonpenkille pultsarin viereen, puristi tätä kädestä. Sanoi HYVÄÄ JOULUA pärjäilehän, me ei varmaan enää nähdä. Pultsari ei puhunut mitään, katsoi vain häntä surullisilla ja jäisillä silmillään. Apostoli läksi kävelemään kohti kämppäänsä. Pultasari rupesi kaivelemaan kasseja. Apostoli kuuli takanaan huutoa, hei odota, hei odota. Mutta apostoli ei pysähtynyt.